Nuoret Lakimiehet 2/2013 - Lakimies ja perhe | Page 25

Kuva: Diego Merdano Lakimies ja perhe lasten lisäksi näet myös ammateistaan. Esikoisemme synnyttyä vaimoni oli kotona noin vuoden. Vuoden ollessa lopuillaan minun ei tarvinnut päätellä kovinkaan huimasti tajutakseni, että oli minun vuoroni jäädä kotiin, jos lasta ei haluttu laittaa kodin ulkopuoliseen hoitoon. Amsterdamista vaimolleni tarjoutunut työpaikka antoi toki hommalle lisävauhtia. Ratkaisevaa ei kuitenkaan ollut asuinpaikka. Vaippojenvaihtajalle oli sama tarve niin Hollannissa kuin Helsingissä. Myyttien voimaa Omakohtaisen kokemukseni vuoksi olen lukenut säntillisesti median kuvauksia isien kotona viettämästä ajasta. Juttujen kaavaan kuuluu, että isät kehuvat poikkeuksetta kokemusta upeaksi. Myytti on liki yhtä vahva kuin naisten kohdalla, joiden kuuluu nauttia äitiysvapaalla olemisesta. Kotona olemista mainostetaan isillekin kaiken uudella tavalla avaavana elämyksenä. Moni kokee näin. Usealle se on arkisempi kokemus vaippa kädessä aamupuuroa hämmentäessä. Jokainen kokee asian tavallaan, mutta työ sinällään on toki välttämätöntä. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet viileät faktat: perhevapaita on syytä tarkastella puhtaasti yhteiskunnallisesta ja valtiontaloudellisesta näkökulmasta. Silloin kylminkään konservatiivi ei voi niitä ohittaa. Koska yhteiskunta satsaa perustellusti naisten ja miesten koulutukseen yhtä paljon, meidän veronmaksajien kannalta on hyvä, että myös perhevapaiden jakamiseen sukupuolten kesken kannustetaan. Puhtaasti eurojen valossa tämä on erityisen tärkeää silloin, kun puhutaan korkeasti koulutetuista äideistä. Perhevapaista esimerkiksi puhutaan edelleen vakiintuneesti ”äitiyslomina”. Itse asiassa äidille korvamerkittyä vapaata on vain noin neljä kuukautta lapsen syntymän yhteydessä. Sen jälkeen noin puolen vuoden perhevapaa on äidin ja isän yhteisesti jaettavissa. Tämän valtiovallan roimasti rahoittaman yhdeksän kuukauden jälkeen omarahoitteisemmalle hoitovapaalle voi jäädä joko isä tai äiti. Äidille varatun ja perheen sisäisesti jaetun vapaan lisäksi meitä isiä patistellaan lasten pariin myös erikseen miehille suunnatuilla vapailla. Kuluvan vuoden alusta lukien isät voivat pitää isyysvapaata noin yhdeksän viikkoa. Vapaa on pidettävä siihen mennessä, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Rahako ratkaisee? Miksi me miehet emme pidä lomia nykyistä enempää? Miksi naiset eivät meitä siihen patistele? Toisinaan perusteluna on raha. Kun elämäntyyliin kuuluu iso asunto, kaksi autoa ja säännölliset lomamatkat Aasiaan, niin mies halutaan pitää työn syrjässä, jos palkkapussi on euronkaan naisen tiliä suurempi. Jos lainanhoitokulut eivät kuitenkaan niele koko palkkaa ja puolisoiden tilisaldot ovat tasan, ei raha käy järkeväksi perusteluksi vain naisen jäämiselle kotiin. Asenteet muuttuvat hitaasti. Asenteita löytyy niin meiltä miehiltä, vaimoiltamme kuin työnantajiltammekin. Toisaalta esimerkiksi juridiikan alan naisistuessa miesten perhevapaisiin tulisi suhtautua työpaikoilla yhä rohkaisevammin puhtaasti taloudellisin perustein. Jos juristeista enemmistö on naisia, työnantajille on edullista patistella miehiä vapaille ja juristinaisia nopeasti töihin. Äidit ja isät ovat yhtä hyviä hellan ja sorvin ääressä. Hollantilainen sankari-isä Olinko sitten Hollannissa kummajainen lasta hoitavana isänä? Oletin etukäteen saavani huomiota leikkipuistoissa. Sain pettyä; katseet eivät kääntyneet. Hollannissa perheitä kuritetaan vain muutaman kuukauden äitiyslomilla. Tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti korkeastikoulutetut ja ammatillisesti kunnianhimoiset vanhemmat pistävät vauvansa hoitoon jo näiden ollessa muutaman kuukauden ikäisiä. Jotta pienen lapsen elämä ei olisi vain hoitopaikassa olemista, monet vanhemmat (eritoten naiset) tekevät lyhennettyä viikkoa. Koulutetut pariskunnan jakavat hoitovastuuta, ja lyhettyä työpäivää tai (