Nuoret Lakimiehet 2/2013 - Lakimies ja perhe | Page 25
Kuva: Diego Merdano
Lakimies ja perhe
lasten lisäksi näet myös ammateistaan.
Esikoisemme synnyttyä vaimoni oli kotona noin vuoden. Vuoden
ollessa lopuillaan minun ei tarvinnut
päätellä kovinkaan huimasti tajutakseni, että oli minun vuoroni jäädä
kotiin, jos lasta ei haluttu laittaa
kodin ulkopuoliseen hoitoon. Amsterdamista vaimolleni tarjoutunut
työpaikka antoi toki hommalle lisävauhtia. Ratkaisevaa ei kuitenkaan
ollut asuinpaikka. Vaippojenvaihtajalle oli sama tarve niin Hollannissa
kuin Helsingissä.
Myyttien voimaa
Omakohtaisen
kokemukseni vuoksi olen lukenut säntillisesti
median kuvauksia isien kotona viettämästä ajasta. Juttujen kaavaan
kuuluu, että isät kehuvat poikkeuksetta kokemusta upeaksi. Myytti on
liki yhtä vahva kuin naisten kohdalla,
joiden kuuluu nauttia äitiysvapaalla
olemisesta. Kotona olemista mainostetaan isillekin kaiken uudella
tavalla avaavana elämyksenä. Moni
kokee näin. Usealle se on arkisempi
kokemus vaippa kädessä aamupuuroa hämmentäessä. Jokainen kokee
asian tavallaan, mutta työ sinällään
on toki välttämätöntä.
Vähemmälle huomiolle ovat
jääneet viileät faktat: perhevapaita
on syytä tarkastella puhtaasti yhteiskunnallisesta ja valtiontaloudellisesta näkökulmasta. Silloin kylminkään
konservatiivi ei voi niitä ohittaa.
Koska yhteiskunta satsaa perustellusti naisten ja miesten koulutukseen yhtä paljon, meidän veronmaksajien kannalta on hyvä, että
myös perhevapaiden jakamiseen
sukupuolten kesken kannustetaan.
Puhtaasti eurojen valossa tämä on
erityisen tärkeää silloin, kun puhutaan korkeasti koulutetuista äideistä.
Perhevapaista
esimerkiksi
puhutaan edelleen vakiintuneesti
”äitiyslomina”. Itse asiassa äidille
korvamerkittyä vapaata on vain noin
neljä kuukautta lapsen syntymän
yhteydessä. Sen jälkeen noin puolen vuoden perhevapaa on äidin ja
isän yhteisesti jaettavissa. Tämän
valtiovallan roimasti rahoittaman
yhdeksän kuukauden jälkeen omarahoitteisemmalle hoitovapaalle voi
jäädä joko isä tai äiti.
Äidille varatun ja perheen sisäisesti jaetun vapaan lisäksi meitä
isiä patistellaan lasten pariin myös
erikseen miehille suunnatuilla vapailla. Kuluvan vuoden alusta lukien
isät voivat pitää isyysvapaata noin
yhdeksän viikkoa. Vapaa on pidettävä siihen mennessä, kun lapsi täyttää
kaksi vuotta.
Rahako ratkaisee?
Miksi me miehet emme pidä
lomia nykyistä enempää? Miksi naiset eivät meitä siihen patistele?
Toisinaan perusteluna on raha.
Kun elämäntyyliin kuuluu iso asunto,
kaksi autoa ja säännölliset lomamatkat Aasiaan, niin mies halutaan
pitää työn syrjässä, jos palkkapussi
on euronkaan naisen tiliä suurempi.
Jos lainanhoitokulut eivät kuitenkaan niele koko palkkaa ja puolisoiden tilisaldot ovat tasan, ei raha käy
järkeväksi perusteluksi vain naisen
jäämiselle kotiin.
Asenteet muuttuvat hitaasti.
Asenteita löytyy niin meiltä miehiltä,
vaimoiltamme kuin työnantajiltammekin. Toisaalta esimerkiksi juridiikan alan naisistuessa miesten perhevapaisiin tulisi suhtautua työpaikoilla
yhä rohkaisevammin puhtaasti taloudellisin perustein. Jos juristeista
enemmistö on naisia, työnantajille
on edullista patistella miehiä vapaille
ja juristinaisia nopeasti töihin. Äidit
ja isät ovat yhtä hyviä hellan ja sorvin
ääressä.
Hollantilainen sankari-isä
Olinko sitten Hollannissa kummajainen lasta hoitavana isänä?
Oletin etukäteen saavani huomiota
leikkipuistoissa. Sain pettyä; katseet
eivät kääntyneet.
Hollannissa perheitä kuritetaan vain muutaman kuukauden
äitiyslomilla. Tämä tarkoittaa sitä,
että erityisesti korkeastikoulutetut ja
ammatillisesti kunnianhimoiset vanhemmat pistävät vauvansa hoitoon
jo näiden ollessa muutaman kuukauden ikäisiä. Jotta pienen lapsen
elämä ei olisi vain hoitopaikassa olemista, monet vanhemmat (eritoten
naiset) tekevät lyhennettyä viikkoa.
Koulutetut pariskunnan jakavat hoitovastuuta, ja lyhettyä työpäivää tai (