Nuoret Lakimiehet 2/2013 - Lakimies ja perhe | Page 15
Lakimies ja perhe
kuva: Vectortreats
läpi erilaisia teemoja, joihin sisältyy
myös kotitehtäviä adoptiovanhemmuuteen linkittyviin tuntemuksiin
liittyen. Näiden teemojen lisäksi neuvonnassa käydään läpi myös hakijan
omaa elämänhistoriaa, mahdollisia
lapsuuden traumoja sekä entisiä ja
nykyistä parisuhdetta.
Adoptioneuvonnan
päättymisestä menee useimmiten vielä
vuosia ennen kuin perhe saa tiedon
lapsen saamisesta. Adoptiolautakunta jopa vaatii, että tämän vaiheen
tulisi kestää vähintään puoli vuotta,
jotta neuvontaan ja kotiselvityksen
tekemiseen on riittävästi aikaa.
Adoptioneuvontaa
saavat
antaa kuntien sosiaalihuollon toimielimet ja Valviran luvan saaneet
järjestömuotoiset adoptiotoimistot.
Kotimaisissa adoptioissa kunnan
on nimettävä adoptioneuvonnasta
vastaava sosiaalityöntekijä, joka siis
voi olla aiheeseen perehtynyt tai ei.
Adoptio-osaamista ei luoda maassamme esimerkiksi minkään varsinaisen koulutuksen kautta, joten
tämä niin kutsuttu adoptioasiantuntijuus syntynee kokemuksen kautta.
Adoptioneuvonnan jälkeen sosiaalityöntekijä tekee kotiselvityksen ja
antaa lausuntonsa hakijoiden soveltuvuudesta adoptiovanhemmiksi.
Vaikka maastamme löytyy niin
sanotulta kolmannelta sektorilta
valvotun lupajärjestelmän piirissä
toimivia adoptiojärjestöjä, uudella
lailla päätettiin, että on siis parempi
lopulta antaa kunnan viranomaisen
tehtäväksi arvioida, ovatko jotkut
sopivia vanhemmiksi vai eivät. Kunnat vieläpä ovat epäilemättä tässäkin
suhteessa varmasti hyvin erilaisten
resurssien ja mahdollisuuksien äärellä.
Toteutuuko lapsen etu?
Allekirjoittaneella ei ole henkilökohtaista kokemusta adoptiosta,
joten joissain oletuksissani adoptioprosessiin liittyvistä tuntemuksista olen edellä nojautunut räikeästi
tuttavapiirissä kuulemiini tarinoihin
heidän adoptiokokemuksistaan.
Objektiivisesti lienen kuitenkin
kelpo havainnoimaan sen, että ”lapsen etu” juridisena(kin) käsitteenä
vaihtelee huomattavasti kontekstista riippuen. Päihdeongelmaista,
raskaana olevaa tulevaa äitiä ei
saada pakkohoitoon ”lapsen edun”
nimissä, vaikka terveydelliset riskit
lapselle ovat todistettavan suuret,
ja näin ollen lasta ei saada turvaan.
Adoptioprosessissa lapsi taas ei
pääse turvaan, koska tielle tulevat
”lapsen edun” nimissä byrokratian
vaatimukset, kuten vaatimus tietyn,
melko huomattavankin pitkän ajan
kestävästä kotiselvityksestä, jossa
tentataan lisäselvitystä esimerkiksi adoptiovanhemmiksi haluavien
entisistä kumppaneista tai omasta
lapsuudesta.
Hyvän vanhemmuuden kriteeristön
oikeasuhtaisuus
Mediakeskustelun perusteella
niin sanotun ”hyvän vanhemmuuden” kriteerejä ei enää aikoihin ole
saanut määritellä liian ahtaiksi argumentoiden sillä, että kaikki perheet
elämäntapoineen ovat erilaisia. Jopa
lapsen huostaanottotilanteissa ol-
laan varovaisia kritisoimaan lapsen
elinoloja.
Adoptioprosessissa kriteerit
hyvälle vanhemmuudelle kuitenkin
on hyväksyttävää määritellä, vieläpä
melko tiukoin ehdoin. Toki adoptoitava lapsi on jo valmiiksi mahdollisesti kokenut ikäviä asioita entisen
perheensä suhteen ja halutaan
maksimoida todennäköisyys, että
hänet sijoitetaan adoption keinoin
lopulta turvalliseen kotiin. Olisi kuitenkin ehkä aiheellista pohtia, onko
viranomaisen adoptiovanhemmille
asettama kriteeristö oikeasuhtainen
ja ennen kaikkea ”lapsen edun” mukainen huomioiden, ettö se saattaa
hidastaa lapsen pääsyä uuteen kotiin.
Erilaiset ja eri tahojen oikeudet ovat monesti ristiriidassa keskenään, jolloin joudutaan tekemään
priorisointeja suuntaan tai toiseen.
Suurin osa varmasti ajattelee, että
”lapsen etu” tulee aina laittaa ensisijaiseksi. ”Lapsen etu” on kuitenkin
käsite, jonka suhteen Suomessa
ilmenee monesti haasteita sekä sen
määrittelyn ja sisällön osalta että sen
toteutumisen tulkinnan tai toteuttamistavan suhteen. Tekisi hyvää ainakin kyseenalaistaa, miten ”lapsen
etu” on toisaalta adoption osalta
määritelty ja toisaalta onko ”lapsen
edun” priorisointi sama kuin lisääntyvät byrokraattiset prosessit, jos
turvallista kotia tarvitsevan lapsen
pääsy rakastavaan kotiin on tehty
lainsäädännöllä suhteellisen monimutkaiseksi ja hitaaksi.
Sosiaalisesti rikasta syksyä!
15