Nuoret Lakimiehet 2/2013 - Lakimies ja perhe | Page 15

Lakimies ja perhe kuva: Vectortreats läpi erilaisia teemoja, joihin sisältyy myös kotitehtäviä adoptiovanhemmuuteen linkittyviin tuntemuksiin liittyen. Näiden teemojen lisäksi neuvonnassa käydään läpi myös hakijan omaa elämänhistoriaa, mahdollisia lapsuuden traumoja sekä entisiä ja nykyistä parisuhdetta. Adoptioneuvonnan päättymisestä menee useimmiten vielä vuosia ennen kuin perhe saa tiedon lapsen saamisesta. Adoptiolautakunta jopa vaatii, että tämän vaiheen tulisi kestää vähintään puoli vuotta, jotta neuvontaan ja kotiselvityksen tekemiseen on riittävästi aikaa. Adoptioneuvontaa saavat antaa kuntien sosiaalihuollon toimielimet ja Valviran luvan saaneet järjestömuotoiset adoptiotoimistot. Kotimaisissa adoptioissa kunnan on nimettävä adoptioneuvonnasta vastaava sosiaalityöntekijä, joka siis voi olla aiheeseen perehtynyt tai ei. Adoptio-osaamista ei luoda maassamme esimerkiksi minkään varsinaisen koulutuksen kautta, joten tämä niin kutsuttu adoptioasiantuntijuus syntynee kokemuksen kautta. Adoptioneuvonnan jälkeen sosiaalityöntekijä tekee kotiselvityksen ja antaa lausuntonsa hakijoiden soveltuvuudesta adoptiovanhemmiksi. Vaikka maastamme löytyy niin sanotulta kolmannelta sektorilta valvotun lupajärjestelmän piirissä toimivia adoptiojärjestöjä, uudella lailla päätettiin, että on siis parempi lopulta antaa kunnan viranomaisen tehtäväksi arvioida, ovatko jotkut sopivia vanhemmiksi vai eivät. Kunnat vieläpä ovat epäilemättä tässäkin suhteessa varmasti hyvin erilaisten resurssien ja mahdollisuuksien äärellä. Toteutuuko lapsen etu? Allekirjoittaneella ei ole henkilökohtaista kokemusta adoptiosta, joten joissain oletuksissani adoptioprosessiin liittyvistä tuntemuksista olen edellä nojautunut räikeästi tuttavapiirissä kuulemiini tarinoihin heidän adoptiokokemuksistaan. Objektiivisesti lienen kuitenkin kelpo havainnoimaan sen, että ”lapsen etu” juridisena(kin) käsitteenä vaihtelee huomattavasti kontekstista riippuen. Päihdeongelmaista, raskaana olevaa tulevaa äitiä ei saada pakkohoitoon ”lapsen edun” nimissä, vaikka terveydelliset riskit lapselle ovat todistettavan suuret, ja näin ollen lasta ei saada turvaan. Adoptioprosessissa lapsi taas ei pääse turvaan, koska tielle tulevat ”lapsen edun” nimissä byrokratian vaatimukset, kuten vaatimus tietyn, melko huomattavankin pitkän ajan kestävästä kotiselvityksestä, jossa tentataan lisäselvitystä esimerkiksi adoptiovanhemmiksi haluavien entisistä kumppaneista tai omasta lapsuudesta. Hyvän vanhemmuuden kriteeristön oikeasuhtaisuus Mediakeskustelun perusteella niin sanotun ”hyvän vanhemmuuden” kriteerejä ei enää aikoihin ole saanut määritellä liian ahtaiksi argumentoiden sillä, että kaikki perheet elämäntapoineen ovat erilaisia. Jopa lapsen huostaanottotilanteissa ol- laan varovaisia kritisoimaan lapsen elinoloja. Adoptioprosessissa kriteerit hyvälle vanhemmuudelle kuitenkin on hyväksyttävää määritellä, vieläpä melko tiukoin ehdoin. Toki adoptoitava lapsi on jo valmiiksi mahdollisesti kokenut ikäviä asioita entisen perheensä suhteen ja halutaan maksimoida todennäköisyys, että hänet sijoitetaan adoption keinoin lopulta turvalliseen kotiin. Olisi kuitenkin ehkä aiheellista pohtia, onko viranomaisen adoptiovanhemmille asettama kriteeristö oikeasuhtainen ja ennen kaikkea ”lapsen edun” mukainen huomioiden, ettö se saattaa hidastaa lapsen pääsyä uuteen kotiin. Erilaiset ja eri tahojen oikeudet ovat monesti ristiriidassa keskenään, jolloin joudutaan tekemään priorisointeja suuntaan tai toiseen. Suurin osa varmasti ajattelee, että ”lapsen etu” tulee aina laittaa ensisijaiseksi. ”Lapsen etu” on kuitenkin käsite, jonka suhteen Suomessa ilmenee monesti haasteita sekä sen määrittelyn ja sisällön osalta että sen toteutumisen tulkinnan tai toteuttamistavan suhteen. Tekisi hyvää ainakin kyseenalaistaa, miten ”lapsen etu” on toisaalta adoption osalta määritelty ja toisaalta onko ”lapsen edun” priorisointi sama kuin lisääntyvät byrokraattiset prosessit, jos turvallista kotia tarvitsevan lapsen pääsy rakastavaan kotiin on tehty lainsäädännöllä suhteellisen monimutkaiseksi ja hitaaksi. Sosiaalisesti rikasta syksyä! 15