Nuoret Lakimiehet 2/2013 - Lakimies ja perhe | Page 14
Lakimies ja perhe
Hyvän vanhemmuuden pykälät
Inga Paavola
Adoptioprosessi on muun muassa
juridinen prosessi, joka pitää sisällään monia erilaisia byrokraattisia
vaiheita. Jokainen adoptioprosessi
on keskenään erilainen, mutta niitä tuntuu yhdistävän ainakin yksi
seikka: joskus loputtomalta tuntuva
odotus.
Oikeudessa tulla vanhemmiksi on
eroja
Oikeus tulla vanhemmiksi on
kiistattomasti erimuotoinen biologisin ja adoption keinoin. Minkäänlaisia ihmisiä ei estetä hankkimasta
lasta biologisin keinoin millaisiin olosuhteisiin tahansa ja se onnistuu yhdeksässä kuukaudessa ilman vuosien
viranomaisvalmennusta, lainsäädännön kriteeristöä tai lupamenettelyä.
Adoptioprosessiin tapauksessa lapsen saaminen kestää useita vuosia,
höystettynä epävarmalla odotuksella
sekä tarkalla byrokratiaan ja lainsäädäntöön perustuvalla arvioinnilla,
vaikka adoptioprosessiin ryhtyvien
kuvittelisi olevan jo lähtökohtaisesti
motivoituneita vanhemmiksi ja heidän elämänsä ainakin objektiivisin,
ulkoisin mittapuin kohtuullisesti järjestyksessään.
Onko siis mahdollista, että
adoptiolainsäädäntö ja byrokratia
ovat johtaneet siihen, etteivät lapsen
etu ja tarpeet sekä halu vanhemmiksi kohtaa toisiaan tarkoituksenmukaisesti?
Uuden adoptiolain tavoitteet
Uutta adoptiolakia valmistelleen adoptiolakityöryhmän mukaan
viime vuosina adoption hakijoiden
määrä suhteessa adoptioon tuleviin
lapsiin on ollut suuri sekä kotimaisten että kansainvälisten adoptioiden
osalta. Tilastokeskuksen mukaan
viime vuosina kansainvälisten adoptioiden vuosittainen määrä oli muutamia satoja, kotimaisten adoptioiden vakiintuessa noin muutamaan
kymmeneen adoptioon vuodessa.
Uusi adoptiolaki (22/2012) tuli
voimaan viime vuoden heinäkuussa.
Uuden adoptiolain punainen lanka
on sellainen kuin se pitääkin olla: lain
yleinen ja perimmäinen tarkoitus on,
että kaikissa adoptiota koskevissa
toimenpiteissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu ja kaikessa
päätöksenteossa on arvioitava, miten voidaan parhaiten turvata pysyvä
perhe sekä tasapainoinen kehitys ja
hyvinvointi lapselle, joka ei voi kasvaa biologisessa perheessään.
Uuden adoptiolain tarkoituksena oli uudistaa ja ajanmukaista
adoptiolainsäädäntöä, tavoitteenaan
mm. edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa, yhdenmukaistaa adoptioprosessia kotimaisissa
ja kansainvälisissä adoptioissa sekä
kehittää adoptioasioita käsittelevien
viranomaisten organisointia nykyistä
tarkoituksenmukaisemmaksi.
Hallinnollisten kiemuroiden
lisääminen vastauksena adoption
haasteisiin
Teoriassa tavoitteet olivat jalot ja oikeasuuntaiset. Käytännössä
edellä mainittuihin tavoitteisiin pääsemisen keinoiksi on valittu lähinnä
hallinnollisten työkalujen ja byrokratian lisääminen sekä vallansiirto määritellä oikeaoppisen vanhemmuuden
kriteerit uusien viranomaisten käsiin.
Keinovalinta ei toki ole kovin-
kaan yllättävä, sillä Suomessa ongelmia ratkaisemaan tarvitaan aina viranomainen ja vastaus haasteeseen
kuin haasteeseen on hallinnollisten
kiemuroiden lisääminen.
Adoptiolain yksi keskeisimmistä muutoksista liittyy adoptiomenettelyyn kotimaisessa vierasadoptiossa: aiemmasta poiketen alaikäisen
lapsen vierasadoptioon tarvitaan
nykyisin adoptiolautakunnan lupa
myös kotimaasta adoptoidessa, kun
aiemmin lautakunnan lupa vaadittiin
vain kansainväliseen adoptioon. Toisin sanoen julkisen hallinnon velvoitteita lisättiin, kun adoptiolain uudistus adoptioluvan vaatimisen myötä
toi mukanaan uusia velvoitteita sek