Nuoret Lakimiehet 2/2013 - Lakimies ja perhe | Page 14

Lakimies ja perhe Hyvän vanhemmuuden pykälät Inga Paavola Adoptioprosessi on muun muassa juridinen prosessi, joka pitää sisällään monia erilaisia byrokraattisia vaiheita. Jokainen adoptioprosessi on keskenään erilainen, mutta niitä tuntuu yhdistävän ainakin yksi seikka: joskus loputtomalta tuntuva odotus. Oikeudessa tulla vanhemmiksi on eroja Oikeus tulla vanhemmiksi on kiistattomasti erimuotoinen biologisin ja adoption keinoin. Minkäänlaisia ihmisiä ei estetä hankkimasta lasta biologisin keinoin millaisiin olosuhteisiin tahansa ja se onnistuu yhdeksässä kuukaudessa ilman vuosien viranomaisvalmennusta, lainsäädännön kriteeristöä tai lupamenettelyä. Adoptioprosessiin tapauksessa lapsen saaminen kestää useita vuosia, höystettynä epävarmalla odotuksella sekä tarkalla byrokratiaan ja lainsäädäntöön perustuvalla arvioinnilla, vaikka adoptioprosessiin ryhtyvien kuvittelisi olevan jo lähtökohtaisesti motivoituneita vanhemmiksi ja heidän elämänsä ainakin objektiivisin, ulkoisin mittapuin kohtuullisesti järjestyksessään. Onko siis mahdollista, että adoptiolainsäädäntö ja byrokratia ovat johtaneet siihen, etteivät lapsen etu ja tarpeet sekä halu vanhemmiksi kohtaa toisiaan tarkoituksenmukaisesti? Uuden adoptiolain tavoitteet Uutta adoptiolakia valmistelleen adoptiolakityöryhmän mukaan viime vuosina adoption hakijoiden määrä suhteessa adoptioon tuleviin lapsiin on ollut suuri sekä kotimaisten että kansainvälisten adoptioiden osalta. Tilastokeskuksen mukaan viime vuosina kansainvälisten adoptioiden vuosittainen määrä oli muutamia satoja, kotimaisten adoptioiden vakiintuessa noin muutamaan kymmeneen adoptioon vuodessa. Uusi adoptiolaki (22/2012) tuli voimaan viime vuoden heinäkuussa. Uuden adoptiolain punainen lanka on sellainen kuin se pitääkin olla: lain yleinen ja perimmäinen tarkoitus on, että kaikissa adoptiota koskevissa toimenpiteissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu ja kaikessa päätöksenteossa on arvioitava, miten voidaan parhaiten turvata pysyvä perhe sekä tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapselle, joka ei voi kasvaa biologisessa perheessään. Uuden adoptiolain tarkoituksena oli uudistaa ja ajanmukaista adoptiolainsäädäntöä, tavoitteenaan mm. edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa, yhdenmukaistaa adoptioprosessia kotimaisissa ja kansainvälisissä adoptioissa sekä kehittää adoptioasioita käsittelevien viranomaisten organisointia nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi. Hallinnollisten kiemuroiden lisääminen vastauksena adoption haasteisiin Teoriassa tavoitteet olivat jalot ja oikeasuuntaiset. Käytännössä edellä mainittuihin tavoitteisiin pääsemisen keinoiksi on valittu lähinnä hallinnollisten työkalujen ja byrokratian lisääminen sekä vallansiirto määritellä oikeaoppisen vanhemmuuden kriteerit uusien viranomaisten käsiin. Keinovalinta ei toki ole kovin- kaan yllättävä, sillä Suomessa ongelmia ratkaisemaan tarvitaan aina viranomainen ja vastaus haasteeseen kuin haasteeseen on hallinnollisten kiemuroiden lisääminen. Adoptiolain yksi keskeisimmistä muutoksista liittyy adoptiomenettelyyn kotimaisessa vierasadoptiossa: aiemmasta poiketen alaikäisen lapsen vierasadoptioon tarvitaan nykyisin adoptiolautakunnan lupa myös kotimaasta adoptoidessa, kun aiemmin lautakunnan lupa vaadittiin vain kansainväliseen adoptioon. Toisin sanoen julkisen hallinnon velvoitteita lisättiin, kun adoptiolain uudistus adoptioluvan vaatimisen myötä toi mukanaan uusia velvoitteita sek