Nuoret Lakimiehet 2/2010 - Perus- ja ihmisoikeudet | Page 36

“Kukaan tuskin arvasi vuonna 1996, että viisi vuotta myöhemmin Yhdysvallat perustaisi Guantanamon tai kuinka paljon nk. terrorismin vastainen sota tulisi rapauttamaan ihmisoikeusjärjestelmää.” Missä työssä näet itsesi 15 vuoden kuluttua? me turvallisuudesta vaikuttaa oikeuksiimme ja niiden rajoittamiseen. Sitä on vaikea hahmottaa sillä en ole suunnitellut uraani tietyissä etapeissa vaan toivon, että 15 vuoden kuluttua saan edelleen tehdä työtä mielekkäiden ja kiinnostavien asioiden parissa. Eräs unelma olisi päästä joksikin aikaa tekemään tätä työtä kentällä, suoraan niiden asioiden parissa joihin Amnesty ja muut järjestöt pyrkivät vaikuttamaan. Ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta yksi olennaisimpia asioita on vastuu ihmisoikeusloukkauksista ja uhrien riittävät oikeussuojakeinot. Ilman vastuuta loukkauksista oikeudet ovat vaarassa. Siksi on tärkeää, että esimerkiksi EU:ssa panostetaan terrorismin vastaisten toimien yhteydessä tehtyjen loukkausten selvittämiseen. EU:n maaperällä, Romaniassa, Puolassa ja Liettuassa, ylläpidettiin CIA:n salaisia vankiloita joissa mahdollisesti kidutettiin vankeja. Monet ovat jo raportoineet että EUmaat ovat olleet osallisia Yhdysvaltojen tekemiin loukkauksiin, mutta vieläkään emme ole nähneet valtioiden puolelta riippumatonta, avointa tutkintaa näistä teoista. Yhdysvalloissa presidentti Obaman hallinto on ottanut joitakin askeleita omien tekojen selvittämiseksi, mutta EU:ssa emme vielä ole nähneet mitään vastaavaa. Missä näet maailman ihmisoikeustilanteen 15 vuoden kuluttua? Kukaan tuskin arvasi vuonna 1996, että viisi vuotta myöhemmin Yhdysvallat perustaisi Guantanamon tai kuinka paljon nk. terrorismin vastainen sota tulisi rapauttamaan ihmisoikeusjärjestelmää. Toisaalta kukaan ei uskonut Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamiseen vuonna 1984, mutta se perustettiin 15 vuotta myöhemmin ja tänään meillä on toimiva, pysyvä tuomioistuin. Amnestyssä pohdimme tällä hetkellä muun muassa turvallisuutta ja ihmisoikeuksia, sitä, miten käsityksem- Susanna oli osana Suomen Amnestyn työtään seuraamassa ja raportoimassa Porvoon käräjäoikeudessa 36 ns. Ruanda-oikeudenkäynnissä, jossa Suomessa asuvaa henkilöä syytetään Ruandassa toteutuista ihmisoikeusloukkauksista. Seuraavassa Susannan ajatuksia oikeudenkäyntiin liittyen: “Seurasin oikeudenkäyntiä paikan päällä muutamaan otteeseen. Se on merkittävä, historiallinen oikeudenkäynti. Oikeudenkäynnin uutisointiin mediassa panostettiin paljon ja uutisointi oli asiallista ja myös asiantuntevaa. Siitä kuitenkin puuttui tietynlainen kansainvälinen ja historiallinen ulottuvuus, helposti keskityttiin siihen kuinka kallis ja mittava oikeudenkäynti oli. Oikeudenkäyntiä ei laitettu kontekstiin esimerkiksi viittaamalla Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynteihin, Pinochet-tapaukseen tai entisen Jugoslavian johdon oikeudenkäynteihin. Uutisoinnissa olisi voitu painottaa sitä, kuinka merkittävä myös tämä oikeustapaus on kansainvälisesti ja että se on osa sitä järjestelmää jolla kitkemme rankaisemattomuutta kaikkein vakavimmista kansainvälisistä rikoksista. Vastaavia tapauksia on ollut useita monissa muissa maissa ja niitä tulee