Nuoret Lakimiehet 2/2010 - Perus- ja ihmisoikeudet | Page 36
“Kukaan tuskin arvasi vuonna 1996,
että viisi vuotta myöhemmin
Yhdysvallat perustaisi Guantanamon
tai kuinka paljon nk. terrorismin vastainen sota
tulisi rapauttamaan ihmisoikeusjärjestelmää.”
Missä työssä näet itsesi 15 vuoden kuluttua?
me turvallisuudesta vaikuttaa oikeuksiimme ja niiden rajoittamiseen.
Sitä on vaikea hahmottaa sillä en
ole suunnitellut uraani tietyissä etapeissa vaan toivon, että 15 vuoden
kuluttua saan edelleen tehdä työtä
mielekkäiden ja kiinnostavien asioiden parissa. Eräs unelma olisi päästä joksikin aikaa tekemään tätä työtä
kentällä, suoraan niiden asioiden parissa joihin Amnesty ja muut järjestöt pyrkivät vaikuttamaan.
Ihmisoikeuksien toteutumisen
kannalta yksi olennaisimpia asioita
on vastuu ihmisoikeusloukkauksista
ja uhrien riittävät oikeussuojakeinot.
Ilman vastuuta loukkauksista oikeudet ovat vaarassa. Siksi on tärkeää,
että esimerkiksi EU:ssa panostetaan
terrorismin vastaisten toimien yhteydessä tehtyjen loukkausten selvittämiseen. EU:n maaperällä, Romaniassa, Puolassa ja Liettuassa, ylläpidettiin CIA:n salaisia vankiloita joissa mahdollisesti kidutettiin vankeja.
Monet ovat jo raportoineet että EUmaat ovat olleet osallisia Yhdysvaltojen tekemiin loukkauksiin, mutta
vieläkään emme ole nähneet valtioiden puolelta riippumatonta, avointa
tutkintaa näistä teoista. Yhdysvalloissa presidentti Obaman hallinto on
ottanut joitakin askeleita omien tekojen selvittämiseksi, mutta EU:ssa
emme vielä ole nähneet mitään vastaavaa.
Missä näet maailman ihmisoikeustilanteen 15 vuoden kuluttua?
Kukaan tuskin arvasi vuonna
1996, että viisi vuotta myöhemmin
Yhdysvallat perustaisi Guantanamon
tai kuinka paljon nk. terrorismin vastainen sota tulisi rapauttamaan ihmisoikeusjärjestelmää. Toisaalta kukaan ei uskonut Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamiseen
vuonna 1984, mutta se perustettiin 15
vuotta myöhemmin ja tänään meillä
on toimiva, pysyvä tuomioistuin.
Amnestyssä pohdimme tällä hetkellä muun muassa turvallisuutta ja ihmisoikeuksia, sitä, miten käsityksem-
Susanna oli osana Suomen Amnestyn työtään seuraamassa ja raportoimassa Porvoon käräjäoikeudessa
36
ns. Ruanda-oikeudenkäynnissä, jossa Suomessa asuvaa henkilöä syytetään Ruandassa toteutuista ihmisoikeusloukkauksista. Seuraavassa Susannan ajatuksia oikeudenkäyntiin
liittyen:
“Seurasin oikeudenkäyntiä paikan päällä muutamaan otteeseen. Se
on merkittävä, historiallinen oikeudenkäynti. Oikeudenkäynnin uutisointiin mediassa panostettiin paljon
ja uutisointi oli asiallista ja myös asiantuntevaa. Siitä kuitenkin puuttui
tietynlainen kansainvälinen ja historiallinen ulottuvuus, helposti keskityttiin siihen kuinka kallis ja mittava oikeudenkäynti oli. Oikeudenkäyntiä ei laitettu kontekstiin esimerkiksi viittaamalla Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynteihin, Pinochet-tapaukseen tai entisen Jugoslavian johdon oikeudenkäynteihin. Uutisoinnissa olisi voitu painottaa sitä, kuinka merkittävä myös tämä oikeustapaus on kansainvälisesti ja että se on
osa sitä järjestelmää jolla kitkemme
rankaisemattomuutta kaikkein vakavimmista kansainvälisistä rikoksista.
Vastaavia tapauksia on ollut useita
monissa muissa maissa ja niitä tulee