Nuoret Lakimiehet 2/2010 - Perus- ja ihmisoikeudet | Page 30
Ihmisoikeudet Euroopan unionin alueella
ja Luxembourgin ja Strasbourgin
tuomioistuinten vaikutuspiirissä
- A Tale of Two Cities?
Perus- ja ihmisoikeuksien aseman ja merkityksen vahvistuminen
on varmasti eräs merkittävimmistä viimeaikaisista kehityssuuntauksista Euroopan unionissa (EU). Samalla, kun esimerkiksi ympäristönsuojeluun ja sosiaalisiin näkökohtiin liittyvät arvot ovat tulleet koko
ajan vain tärkeämmiksi unionin
oikeudessa, perus- ja ihmisoikeuksilla on nykyään entistä näkyvämpi rooli sekä EU-lainsäätäjän että
EU-tuomioistuimen toiminnassa.
Tämän osoituksena mm. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen
(SEU) johdanto-osaan lisättiin Lissabonin sopimuksella toinen kappale,
jonka sanamuodon mukaisesti jäsenvaltiot hakevat innoituksensa “Euroopan kulttuurisesta, uskonnollisesta ja
humanistisesta perinteestä, josta kehittyneitä yleismaailmallisia arvoja
ovat ihmisen loukkaamattomat ja luovuttamattomat oikeudet sekä vapaus,
kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaate.“
ALKUSYSÄYS PERUS- JA
IHMISOIKEUKSIEN
KEHITTYMISELLE EU:SSA
Erityisen kiinnostavaa nykyisessä kehityksessä on se, että alun perin
perustamissopimuksissa tai muussakaan kirjoitetussa unionin oikeudessa ei ollut minkäänlaista mainintaa
perus- ja ihmisoikeuksista. Historiallisesti EU perustuikin sisämarkkinavapauksien (tavaroiden, palveluiden,
henkilöiden ja pääomien vapaa liikkuvuus EU:n sisällä) ja kilpailuoikeuden varaan. Perusoikeuksien läpimurto EU-oikeudessa saavutettiin
pääasiallisesti silloisen EY-tuomioistuimen antamilla kolmella ratkaisulla
1960 ja -70-lukujen taitteessa.
“It was the best of times,
it was the worst of times... “
— Aloituslause Charles Dickensin
kirjassa A Tale of Two Cities (London, 2003), s. 5.
Ensimmäinen myönteisesti perusoikeuksien soveltamiseen EU-oikeudessa liittyvä maininta sisältyi vuonna 1969 annettuun ratkaisuun tapauksessa Stauder. Antamassaan tuomiossa tuomioistuin esitti, että perusoikeudet ovat osa EU-oikeuden yleisiä
oikeusperiaatteita, joiden suojaaminen kuuluu tuomioistuimen tehtäviin.
Tuomioistuin jatkoi aloittamaansa
linjaa antamalla vain muutamaa
vuotta myöhemmin kaksi muuta tuomiota asioissa Internationale Handelsgesellschaft ja Nold, joissa tuomioistuin korosti, että perusoikeuksien tunnustamisessa ja soveltamisessa mallia haetaan jäsenvaltioiden
“yhteisestä valtiosääntöperinteestä”
ja “kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista”.
Perusoikeusmyönteisten kannanottojen taustalta voidaan löytää erityisesti Saksan ja Italian valtiosääntötuomioistuinten linjanvedot, joiden
mukaisesti kyseiset kansalliset korkeimmat tuomioistuimet olivat pidättäneet itsellään toimivallan tutkia silloisen Euroopan yhteisöjen toimielinten säädösten ja päätösten kansallisen perustuslainmukaisuuden. Kuuluisassa nk. Solange ratkaisussaan
Saksan valtiosääntötuomioistuin totesi, että sen pidättää itsellään mahdollisuuden perustuslainmukaisuuden tarkistamiseen “niin kauan kuin”
(“solange”) perusoikeuksien suoja
yhteisöissä saavuttaisi Saksan perus-
30
tuslain mukaisen perusoikeussuojan
vähimm