Nuoret Lakimiehet 2/2008 - Prosessi ja insolvenssi | Page 26

Rikosasioiden käsittelyn käytännön epäkohtia “Pakkokeinoasioissa tulisi selvästi laajentaa poliisin todisteluvaatimusta.” AA Jussi Laurikainen Vangitsemisasiat Kun kyseessä on vähänkin vakavampi rikos tai tekijän epäillään syyllistyneen useisiin rikoksiin esittää poliisi usein epäillyn vangitsemista esitutkinnan alussa tai siinä vaiheessa kun epäilty tavoitetaan. Vangitsemisasia käsitellään ns. pakkokeinoistunnossa käräjäoikeudessa, joka päättää onko asiassa pakkokeinolain mukaisia edellytyksiä epäillyn vangitsemiselle. Yleinen edellytys vangitsemiselle on se, että epäiltyä on syytä epäillä ko. rikoksesta tai on olemassa todennäköisiä syitä epäilyn tueksi. Käytännössä mitään näyttöä yleisistä edellytyksistä ei koskaan vaadita eikä esitetä, vaikka pakkokeinolain 16 § näin edellyttää. Vangitsemista esittävän poliisin sana asiassa riittää. Kun kyseessä kuitenkin on oikeudenkäynti, jossa epäillyn olisi syytä kyetä puolustautumaan, on erikoista, että tilanne on tämä. Kertynyt esitutkinta-aineisto ei ole edes asianosaisjulkista, joten epäilty ei mitenkään pysty esittämään näyttöä mahdollisista syyttömyyttä tukevista kertomuksista eikä muustakaan tutkintamateriaalista. Tilanne on epäillyn sana vastaan poliisin sana eikä liene tarpeen kertoa kumpaa uskotaan. Aina. Yleisten edellytysten lisäksi vangitsemiseen tarvitaan jonkun erityisen edellytyksen täyttyminen. Erityisiä edellytyksiä ovat, että epäillystä rikoksesta on säädetty vähintään vuoden vankeusmaksimi, minkä lisäksi on syytä epäillä, että epäilty vapaana ollessaan a) lähtee pakoon taikka muuten karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen t