Nuoret Lakimiehet 2/2008 - Prosessi ja insolvenssi | Page 26
Rikosasioiden käsittelyn
käytännön epäkohtia
“Pakkokeinoasioissa
tulisi selvästi
laajentaa poliisin
todisteluvaatimusta.”
AA Jussi Laurikainen
Vangitsemisasiat
Kun kyseessä on vähänkin vakavampi rikos tai tekijän epäillään syyllistyneen useisiin rikoksiin esittää
poliisi usein epäillyn vangitsemista
esitutkinnan alussa tai siinä vaiheessa kun epäilty tavoitetaan. Vangitsemisasia käsitellään ns. pakkokeinoistunnossa käräjäoikeudessa, joka
päättää onko asiassa pakkokeinolain
mukaisia edellytyksiä epäillyn vangitsemiselle.
Yleinen edellytys vangitsemiselle on se, että epäiltyä on syytä epäillä
ko. rikoksesta tai on olemassa todennäköisiä syitä epäilyn tueksi. Käytännössä mitään näyttöä yleisistä edellytyksistä ei koskaan vaadita eikä esitetä, vaikka pakkokeinolain 16 § näin
edellyttää. Vangitsemista esittävän
poliisin sana asiassa riittää. Kun kyseessä kuitenkin on oikeudenkäynti,
jossa epäillyn olisi syytä kyetä puolustautumaan, on erikoista, että tilanne on tämä. Kertynyt esitutkinta-aineisto ei ole edes asianosaisjulkista,
joten epäilty ei mitenkään pysty esittämään näyttöä mahdollisista syyttömyyttä tukevista kertomuksista eikä
muustakaan tutkintamateriaalista.
Tilanne on epäillyn sana vastaan poliisin sana eikä liene tarpeen kertoa
kumpaa uskotaan. Aina.
Yleisten edellytysten lisäksi vangitsemiseen tarvitaan jonkun erityisen edellytyksen täyttyminen. Erityisiä edellytyksiä ovat, että epäillystä
rikoksesta on säädetty vähintään vuoden vankeusmaksimi, minkä lisäksi
on syytä epäillä, että epäilty vapaana
ollessaan a) lähtee pakoon taikka
muuten karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen t