Nuoret Lakimiehet 2/2006 - Management by perkele? | Page 4
PÄÄKIRJOITUS
Management by Perkele? –
Ensikosketukseni suomalaisen ja
ruotsalaisen johtamistyylin eroihin
sain vastavalmistuneena juristina
työskennellessäni globaalin suomalais-ruotsalaisen yrityksen lakiasiainosastoilla ensin Helsingissä ja myöhemmin Tukholmassa. Suomalaiseen
tehokkuuteen ja asioiden nopeaan
etenemiseen tottuneelle kulttuurien
yhteentörmäys ilmeni mm. siten, etteivät käsitykseni mukaan pitäviksi
sovitut deadlinet olleetkaan sitä. Olin
pyytänyt tekemään tietyt asiat tiettyyn
parin viikon päässä olleeseen päivämäärään mennessä, mutta en ollut
ymmärtänyt, että asiasta on ensin järjestettävä kokous, jossa kaikki, joita
asia koskee, saavat kertoa mielipiteensä asiasta.
Kun kävin hämmästyneenä tiedustelemassa, miksi asia ei ollut
edennyt, kohtasin vilpittömän pöllämystyneen katseen ja kommentin:
”En todellakaan käsittänyt, että oikeasti odotit asian hoituvan – odotin
ensin kutsuasi henkilökohtaiseen tapaamiseen, jossa keskustelemme
asiasta.” Lisäksi ruotsalaiset kollegani pitivät minua lähinnä tärähtäneenä, kun saatoin työskennellä kello
kahteen yöllä saadakseni asiat etenemään deadlineen mennessä. Useissa
ruotsalaisissa työympäristöissä panostetaan paljon työntekijöiden viihtyvyyteen ja hyvinvointiin, eikä ylitöitä edes harkita tehtävän ilman rahallista tai ajallista ylityökorvausta.
Palatessani Helsinkiin Tukholmasta olin sitä mieltä, että kultainen
keskitie olisi paras: suomalaisten tulisi oppia ottamaan hiukan rennommin ja kiinnittää huomiota myös
omaan hyvinvointiinsa, ruotsalaisten
taas saamaan asioita aikaiseksi hieman nopeammin. Kenties lopullista
viisasten kiveä asiaan ei löydy; kummassakin maassa on erittäin menestyneitä yhtiöitä, joten kumpikin työs-
kentely- ja johtamistyyli toimii myös tulosten tasolla. Luulen
tosin, että ruotsalaiset työntekijät ovat
onnellisempia kuin
suomalaiset kollegansa. Vaikka suomalaisena olenkin
sitä mieltä, että työ
on työtä, pitkässä
juoksussa meillä
saattaisi olla opittavaa läntisestä naapurimaastamme.
Mitä sitten on
”management by
Perkele”? Vaikka esimerkiksi Ruotsissa
suomalainen johtamistyyli voidaan kokea liian käskyttävänä, ja toisaalta suomalaisen organisaation johtoon tuleva ruotsalainen
johtaja voi kokea yksin päättämisen
sekä nopean päätöksenteon vaatimukset raskaina, kokemusteni mukaan suomalaiset työntekijät usein
kokevat ”talvisodan ihmeen” ihailtavana ja jämäkän, alaisiaan arvostavan ”kädet saveen” –asenteen kunnioitettavana ja yhä parempiin suorituksiin kannustavana. Mielestäni
”management by Perkele” ei tarkoitakaan sitä, että nyrkkiä pöytään iskien vaaditaan alamaiselta suoritusta, vaan positiivista driveä ”Perkele,
kyllä tämä onnistuu, tehdään kaikki
yhdessä tämä juttu!” Jos juttu ei sitten onnistukaan, suomalainen johtaja on valmis kantamaan yksin vastuun. Kuten eräs esimieheni kerran
sanoi: ”Jos onnistut, se on sinun onnistumisesi. Jos epäonnistut, se on
minun epäonnistumiseni.”
Ruotsin-kokemusteni jälkeen esimiehenäni on ollut suomalainen,
tanskalainen, belgialainen, amerik-
4
kalainen ja saksalainen henkilö, ja
olen työskennellyt suomalaisten yritysten lisäksi suurissa amerikkalaisomisteisissa globaaleissa organisaatioissa. Vaikka johtajan kansallisuus
ja kulttuuritausta varmastikin vaikuttaa hänen johtajuustyyliinsä, uskon
vakaasti, että yhtä suuri vaikutus on
henkilön persoonallisuudella, elämäntilanteella ja kyvyllä omaksua ja
hyväksyä alaistensa erilaisuutta
omiin lähtökohtiinsa nähden. Kliseisyydestään huolimatta tohdin mainita esimerkkinä tilanteen, jossa pohjoismaalaiset nuoret vahvat uranaiset saattavat olla kovakin pala eläköityvälle perinteisemmästä kulttuurista tulevalle miesjohtajalle, jonka kouluttamaton vaimo on ollut koko ikänsä kotona. Uskon, että vaikka kulttuuritausta vaikuttaakin, se on kuitenkin vain tausta, jonka yli kehityskelpoinen yksilö voi kasvaa. Mielestäni erilaisuus on rikkaus, jonka vaaliminen johtaa voimakkaaseen organisaatioon ja menestyksekkäisiin tuloksiin.