Nuoret Lakimiehet 2/2006 - Management by perkele? | Page 4

PÄÄKIRJOITUS Management by Perkele? – Ensikosketukseni suomalaisen ja ruotsalaisen johtamistyylin eroihin sain vastavalmistuneena juristina työskennellessäni globaalin suomalais-ruotsalaisen yrityksen lakiasiainosastoilla ensin Helsingissä ja myöhemmin Tukholmassa. Suomalaiseen tehokkuuteen ja asioiden nopeaan etenemiseen tottuneelle kulttuurien yhteentörmäys ilmeni mm. siten, etteivät käsitykseni mukaan pitäviksi sovitut deadlinet olleetkaan sitä. Olin pyytänyt tekemään tietyt asiat tiettyyn parin viikon päässä olleeseen päivämäärään mennessä, mutta en ollut ymmärtänyt, että asiasta on ensin järjestettävä kokous, jossa kaikki, joita asia koskee, saavat kertoa mielipiteensä asiasta. Kun kävin hämmästyneenä tiedustelemassa, miksi asia ei ollut edennyt, kohtasin vilpittömän pöllämystyneen katseen ja kommentin: ”En todellakaan käsittänyt, että oikeasti odotit asian hoituvan – odotin ensin kutsuasi henkilökohtaiseen tapaamiseen, jossa keskustelemme asiasta.” Lisäksi ruotsalaiset kollegani pitivät minua lähinnä tärähtäneenä, kun saatoin työskennellä kello kahteen yöllä saadakseni asiat etenemään deadlineen mennessä. Useissa ruotsalaisissa työympäristöissä panostetaan paljon työntekijöiden viihtyvyyteen ja hyvinvointiin, eikä ylitöitä edes harkita tehtävän ilman rahallista tai ajallista ylityökorvausta. Palatessani Helsinkiin Tukholmasta olin sitä mieltä, että kultainen keskitie olisi paras: suomalaisten tulisi oppia ottamaan hiukan rennommin ja kiinnittää huomiota myös omaan hyvinvointiinsa, ruotsalaisten taas saamaan asioita aikaiseksi hieman nopeammin. Kenties lopullista viisasten kiveä asiaan ei löydy; kummassakin maassa on erittäin menestyneitä yhtiöitä, joten kumpikin työs- kentely- ja johtamistyyli toimii myös tulosten tasolla. Luulen tosin, että ruotsalaiset työntekijät ovat onnellisempia kuin suomalaiset kollegansa. Vaikka suomalaisena olenkin sitä mieltä, että työ on työtä, pitkässä juoksussa meillä saattaisi olla opittavaa läntisestä naapurimaastamme. Mitä sitten on ”management by Perkele”? Vaikka esimerkiksi Ruotsissa suomalainen johtamistyyli voidaan kokea liian käskyttävänä, ja toisaalta suomalaisen organisaation johtoon tuleva ruotsalainen johtaja voi kokea yksin päättämisen sekä nopean päätöksenteon vaatimukset raskaina, kokemusteni mukaan suomalaiset työntekijät usein kokevat ”talvisodan ihmeen” ihailtavana ja jämäkän, alaisiaan arvostavan ”kädet saveen” –asenteen kunnioitettavana ja yhä parempiin suorituksiin kannustavana. Mielestäni ”management by Perkele” ei tarkoitakaan sitä, että nyrkkiä pöytään iskien vaaditaan alamaiselta suoritusta, vaan positiivista driveä ”Perkele, kyllä tämä onnistuu, tehdään kaikki yhdessä tämä juttu!” Jos juttu ei sitten onnistukaan, suomalainen johtaja on valmis kantamaan yksin vastuun. Kuten eräs esimieheni kerran sanoi: ”Jos onnistut, se on sinun onnistumisesi. Jos epäonnistut, se on minun epäonnistumiseni.” Ruotsin-kokemusteni jälkeen esimiehenäni on ollut suomalainen, tanskalainen, belgialainen, amerik- 4 kalainen ja saksalainen henkilö, ja olen työskennellyt suomalaisten yritysten lisäksi suurissa amerikkalaisomisteisissa globaaleissa organisaatioissa. Vaikka johtajan kansallisuus ja kulttuuritausta varmastikin vaikuttaa hänen johtajuustyyliinsä, uskon vakaasti, että yhtä suuri vaikutus on henkilön persoonallisuudella, elämäntilanteella ja kyvyllä omaksua ja hyväksyä alaistensa erilaisuutta omiin lähtökohtiinsa nähden. Kliseisyydestään huolimatta tohdin mainita esimerkkinä tilanteen, jossa pohjoismaalaiset nuoret vahvat uranaiset saattavat olla kovakin pala eläköityvälle perinteisemmästä kulttuurista tulevalle miesjohtajalle, jonka kouluttamaton vaimo on ollut koko ikänsä kotona. Uskon, että vaikka kulttuuritausta vaikuttaakin, se on kuitenkin vain tausta, jonka yli kehityskelpoinen yksilö voi kasvaa. Mielestäni erilaisuus on rikkaus, jonka vaaliminen johtaa voimakkaaseen organisaatioon ja menestyksekkäisiin tuloksiin.