Nuoret Lakimiehet 2/2006 - Management by perkele? | Page 28

Miten sinut on otettu vastaan Tukholmassa – onhan se nyt tavatonta, että suomalainen johtaja istutetaan ruotsalaisen pörssin, yhden kansankodon peruslinnakkeen, ykköspaikalle? Vastaanotto on ollut positiivista, voisi ehkä sanoa sen olleen yllättävänkin positiivista. Täytyy tässä vaiheessa todeta, että suomalaisuus ei ole haitta Ruotsissa ja sitä paitsi suomenruotsi tuntuu olevan aika trendikästä täällä Tukholmassa! Oletko havainnut eroja työntekijöiden tavassa toimia Suomen/Ruotsin/Tanskan välillä? Miten mahdolliset erot ilmenevät? Suomen ja Ruotsin välillä vallitsevat aikalailla samat ihanteet, ns. konepajainsinöörin arvomaailma. Samoin Suomi ja Ruotsi ovat erittäin avoimia maita. Tanskalaiset sen sijaan ovat kaupankävijäkansa ja Pohjoismaiden sijaan Tanska on suuntautunut vahvasti Keski-Eurooppaan. Läheltä katsottuna erot näyttävät aina suuremmilta, mutta pitää muistaa, että maailmalta katsottuna olemme kaikki hyvin samanlaisia. Entä mitä eroja on suomalaisessa ja ruotsalaisessa johtamistavassa? Tähän voisi tiivistetysti todeta, että förankring -tapa vs. talvisota – meininki. Tosin ihannetilanteessahan hyvällä johtajalla on työkalupakissaan työkaluja molemmista kulttuureista. Mitä eroja olet havainnut liikeelämän hallitustyöskentelyssä Suomen ja Ruotsin välillä? Silmiin pistävä ero on tässäkin puheen määrä. Suomessa asian sanominen mahdollisimman kompaktisti on hieno kyky päinvastoin kuin Ruotsissa. Mitä haasteita monikulttuurinen organisaatio tuo johtajalle? Kommunikaatio on aina haastavaa. Sanottu ei ole vielä ymmärretty ja kommunikaatiotyylin ero (juntti vs. turhanpuhuja) vaikuttaa sanoman perillemenoon. Mitä piirteitä toisit suomalaisesta johtamistavasta muiden kulttuurien organisaatioihin? Suomalaisesta kulttuurista toisin suoraviivaisuutta ja päätösten takana seisomista. Suomalainen tapa tehdä asioita suoraviivaisuudessaan on vapauttava, sillä se jättää paljon energiaa itse asiaan. Entä mitä piirteitä ruotsalaisesta johtamistavasta suomalaiseen? Jo edellä mainitsemaani “förankringiä” eli sen varmistamista, että koko porukka ymmärtää mitä ollaan tekemässä ja sitoutuu yhteisiin tavoitteisiin. Lisäksi suomalaiset voisivat kiinnittää enemmän huomiota kielenkäyttöön. Pieni kukkaiskielen lisäys voisi olla hyödyllistä suomalaisjohtajien repertuaarissa. Miten johtajuus on oman urasi aikana muuttunut? Suomen osalta johtajuuden voi todeta “ruotsalaistuneen”; ihmisten sitouttaminen ja innostaminen ovat saaneet yhä suuremman merkityksen. Kansainvälistyminen on myös pakottanut suomalaiset panostamaan entistä enemmän kommunikointiin. Mitkä ovat tämänhetkiset “johtajuustrendit”? Trendeistä en kauheasti piittaa, sillä mielestäni johtajalle on tärkeintä olla aidosti se mitä on. Jos johtaja ei ole aito, niin kyllä organisaatio sen äkkiä ymmärtää. Oheislähteenä käytetty Anita Ekwall – Svenolof Karlsson Kohtaaminen – kirja kulttuurieroista ja johtajuudesta 1999. Pitävätkö seuraavat suomalaiselle tai ruotsalaiselle merkityt ominaispiirteet paikkansa suhteessa toiseen kansaan? Suomi Ruotsi muodollisuus yksilöllinen vastuu suullinen sopiminen lyhyt aika = tehokkuus auktoriteettijohtajuus aktiivisuus, toiminta kestää konfliktit epämuodollisuus jaettu vastuu muistiot, pöytäkirjat pitkä aika = laatu johtaja on kaveri neuvottelu, keskustelu välttää konflikteja JR: Kyllä nämä kuvaavat käyttöjärjestelmiä aikalailla hyvin. Toisaalta täytyy sanoa, että minulla kansallisuusmielikuvat ovat korvautuneet yksilöillä ja kansallisten piirteitten erottaminen tulee koko ajan vaikeammaksi. Johtamisessa täytyykin muistaa, että kyseessä ovat elävät ihmiset eivät kansallisuuksien karikatyyrit! 28