Nuoret Lakimiehet 2/2006 - Management by perkele? | Page 28
Miten sinut on otettu vastaan Tukholmassa – onhan se nyt tavatonta,
että suomalainen johtaja istutetaan
ruotsalaisen pörssin, yhden kansankodon peruslinnakkeen, ykköspaikalle?
Vastaanotto on ollut positiivista,
voisi ehkä sanoa sen olleen yllättävänkin positiivista. Täytyy tässä vaiheessa todeta, että suomalaisuus ei ole
haitta Ruotsissa ja sitä paitsi suomenruotsi tuntuu olevan aika trendikästä
täällä Tukholmassa!
Oletko havainnut eroja työntekijöiden tavassa toimia Suomen/Ruotsin/Tanskan välillä? Miten mahdolliset erot ilmenevät?
Suomen ja Ruotsin välillä vallitsevat aikalailla samat ihanteet, ns.
konepajainsinöörin arvomaailma.
Samoin Suomi ja Ruotsi ovat erittäin
avoimia maita. Tanskalaiset sen sijaan ovat kaupankävijäkansa ja Pohjoismaiden sijaan Tanska on suuntautunut vahvasti Keski-Eurooppaan.
Läheltä katsottuna erot näyttävät aina
suuremmilta, mutta pitää muistaa,
että maailmalta katsottuna olemme
kaikki hyvin samanlaisia.
Entä mitä eroja on suomalaisessa ja ruotsalaisessa johtamistavassa?
Tähän voisi tiivistetysti todeta,
että förankring -tapa vs. talvisota –
meininki. Tosin ihannetilanteessahan
hyvällä johtajalla on työkalupakissaan työkaluja molemmista kulttuureista.
Mitä eroja olet havainnut liikeelämän hallitustyöskentelyssä Suomen ja Ruotsin välillä?
Silmiin pistävä ero on tässäkin
puheen määrä. Suomessa asian sanominen mahdollisimman kompaktisti
on hieno kyky päinvastoin kuin Ruotsissa.
Mitä haasteita monikulttuurinen
organisaatio tuo johtajalle?
Kommunikaatio on aina haastavaa. Sanottu ei ole vielä ymmärretty
ja kommunikaatiotyylin ero (juntti vs.
turhanpuhuja) vaikuttaa sanoman
perillemenoon.
Mitä piirteitä toisit suomalaisesta johtamistavasta muiden kulttuurien organisaatioihin?
Suomalaisesta kulttuurista toisin
suoraviivaisuutta ja päätösten takana seisomista. Suomalainen tapa tehdä asioita suoraviivaisuudessaan on
vapauttava, sillä se jättää paljon energiaa itse asiaan.
Entä mitä piirteitä ruotsalaisesta johtamistavasta suomalaiseen?
Jo edellä mainitsemaani “förankringiä” eli sen varmistamista,
että koko porukka ymmärtää mitä
ollaan tekemässä ja sitoutuu yhteisiin
tavoitteisiin. Lisäksi suomalaiset voisivat kiinnittää enemmän huomiota
kielenkäyttöön. Pieni kukkaiskielen
lisäys voisi olla hyödyllistä suomalaisjohtajien repertuaarissa.
Miten johtajuus on oman urasi
aikana muuttunut?
Suomen osalta johtajuuden voi
todeta “ruotsalaistuneen”; ihmisten
sitouttaminen ja innostaminen ovat
saaneet yhä suuremman merkityksen.
Kansainvälistyminen on myös pakottanut suomalaiset panostamaan entistä enemmän kommunikointiin.
Mitkä ovat tämänhetkiset “johtajuustrendit”?
Trendeistä en kauheasti piittaa,
sillä mielestäni johtajalle on tärkeintä olla aidosti se mitä on. Jos johtaja
ei ole aito, niin kyllä organisaatio sen
äkkiä ymmärtää.
Oheislähteenä käytetty Anita Ekwall – Svenolof Karlsson Kohtaaminen – kirja kulttuurieroista ja johtajuudesta 1999.
Pitävätkö seuraavat suomalaiselle tai ruotsalaiselle
merkityt ominaispiirteet paikkansa suhteessa toiseen
kansaan?
Suomi
Ruotsi
muodollisuus
yksilöllinen vastuu
suullinen sopiminen
lyhyt aika = tehokkuus
auktoriteettijohtajuus
aktiivisuus, toiminta
kestää konfliktit
epämuodollisuus
jaettu vastuu
muistiot, pöytäkirjat
pitkä aika = laatu
johtaja on kaveri
neuvottelu, keskustelu
välttää konflikteja
JR: Kyllä nämä kuvaavat käyttöjärjestelmiä aikalailla
hyvin. Toisaalta täytyy sanoa, että minulla kansallisuusmielikuvat ovat korvautuneet yksilöillä ja kansallisten piirteitten erottaminen tulee koko ajan vaikeammaksi. Johtamisessa täytyykin muistaa, että kyseessä ovat elävät
ihmiset eivät kansallisuuksien karikatyyrit!
28