Nuoret Lakimiehet 2/2006 - Management by perkele? | Page 25

Nissinen kiinnittää huomionsa myös siihen, minkälaisena johtajana suomalaiset haluaisivat nähdä itsensä. ”Suomalainen johtaja näkisi usein mielellään itsensä vänrikki Koskelan kaltaisena johtajana”. LUOTETTAVIA JA PERÄÄNANTAMATTOMIA Kaikki haastateltavat näkevät suomalaisissa johtajissa lukuisia vahvuuksia. ”Suomalaiset johtajat ovat ammattitaitoisia, luotettavia ja aktiivisia”, kehuu Nissinen. Sydänmaanlakka listaa vahvuuksiksi myös selkeyden, tavoitteellisuuden ja epämuodollisuuden. Kostamo tuo esiin selviytymisuskon ja -tahdon sekä peräänantamattomuuden, neuvokkuuden, rohkeuden ja ennakkoluulottoman tekniikan soveltamisen. ”Suomalaisjohtajat menevät suoraan asiaan, mikä voi olla tilanteesta riippuen joko vahvuus tai heikkous”, Kostamo muistuttaa. juroina, hiljaisina, vaatimattomina ja liian asiakeskeisinä”, kiteyttää Sydänmaanlakka. ”Small talk ei aina ole hallussa ja sosiaalinen vuorovaikutus voisi olla parempaa. Mutta toisaalta tätä karua johtajaa arvostetaan sitoutuneena, määrätietoisena ja luotettavana ihmisenä, joka osaa viedä asiat päätökseen”. sesti kokonaisuuksien hahmottamiseen ja strategiseen ajatteluun”, Kostamo opastaa. ”Näin siksi, että juristeilla on yleensä luontainen pyrkimys selkeisiin käsitteisiin ja loogisuuteen asioiden sekä niiden välisten suhteiden tarkastelussa. Tällöin on johtamisessa vaarana, että yksityiskohdat painottuvat liikaa”. Nissinen tykittää vastauksensa kuin apteekin hyllyltä: ”Muualla maailmassa meitä pidetään suorina, rehellisinä, asiakeskeisinä, aikaansaavina ja tehokkaina”. Sydänmaanlakka pitää juristeja hyvin asiakeskeisinä ja rationaalisina johtajina. ”Enemmän pitäisi ehkä kiinnittää huomiota emotionaaliseen ja henkiseen älykkyyteen”. Kostamokin on sitä mieltä, että suomalaisjohtajilla on maailmalla keskimäärin hyvä maine. ”Aloitteellisuutta ja vastuunottoa löytyy suhteellisen hyvin suomalaisjohtajissa. Suomalaisia on melkoisesti vaativissa kansainvälisissä johtotehtävissä”. ”Mitä tulee tiettyihin kansallisuuksiin, venäläiset taitavat pitää meitä sinisilmäisinä muutenkin kuin silmien värin osalta. Ruotsalaiset puoles- Nissinen näkee, että juristien kehittämistarpeet johtajina ovat samat kuin muidenkin koulutustaustojen edustajilla, yleisellä tasolla ei suuria eroja ole. ”Muistakaa, että ihmisillä on myös tunne-elämää!”, hän lopettaa. “Vahvuuksia ovat myös selkeys, tavoitteellisuus ja epämuodollisuus”, lisää Sydänmaanlakka. INNOSTAMISESSA JA KOMMUNIKOINNISSA PETRATTAVAA Kaikki kolme näkevät suomalaisjohtajien heikkouden ja kehittämisalueet etenkin viestinnän ja ihmisten johtamisen puolella. Esille nousevat erityisesti innostamisen taidon puute ja kehittämistarpeet kommunikoinnissa. ”Palautteen vuorovaikutuksellisessa käytössä on selkeästi petrattavaa”, Nissinen toteaa. ”Suomalaisjohtajat eivät myöskään ole kovin hyviä ristiriitatilanteiden käsittelijöitä”, ruotii Sydänmaanlakka. Kostamo antaa pyyhkeitä sosiaalisen kanssakäymisen jäykkyydestä ja sulkeutuneisuudesta. HYVÄ MAINE ULKOMAILLA ”Suomalaisjohtajia pidetään muualla maailmassa monesti vähän taan saattavat kokea meidät karuiksi, ellei suorastaan karkeiksi”, Kostamo luonnehtii. JURISTIJOHTAJAT, IHMISILLÄ ON MYÖS TUNNE-ELÄMÄÄ! Entäpä sitten juristit johtajina? Oikeustieteellisessä ei johtamista opeteta, joten mihin kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota, jos juristi haluaa kehittyä johtamisen jalossa taidossa? Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, ettei juristeja kuten mitään muutakaan )