Nuoret Lakimiehet 2/2006 - Management by perkele? | Page 25
Nissinen kiinnittää huomionsa
myös siihen, minkälaisena johtajana
suomalaiset haluaisivat nähdä itsensä. ”Suomalainen johtaja näkisi usein
mielellään itsensä vänrikki Koskelan
kaltaisena johtajana”.
LUOTETTAVIA JA
PERÄÄNANTAMATTOMIA
Kaikki haastateltavat näkevät
suomalaisissa johtajissa lukuisia vahvuuksia. ”Suomalaiset johtajat ovat
ammattitaitoisia, luotettavia ja aktiivisia”, kehuu Nissinen. Sydänmaanlakka listaa vahvuuksiksi myös selkeyden, tavoitteellisuuden ja epämuodollisuuden. Kostamo tuo esiin selviytymisuskon ja -tahdon sekä peräänantamattomuuden, neuvokkuuden, rohkeuden ja ennakkoluulottoman tekniikan soveltamisen. ”Suomalaisjohtajat menevät suoraan asiaan, mikä voi olla tilanteesta riippuen joko vahvuus tai heikkous”, Kostamo muistuttaa.
juroina, hiljaisina, vaatimattomina ja
liian asiakeskeisinä”, kiteyttää Sydänmaanlakka. ”Small talk ei aina
ole hallussa ja sosiaalinen vuorovaikutus voisi olla parempaa. Mutta toisaalta tätä karua johtajaa arvostetaan
sitoutuneena, määrätietoisena ja luotettavana ihmisenä, joka osaa viedä
asiat päätökseen”.
sesti kokonaisuuksien hahmottamiseen ja strategiseen ajatteluun”, Kostamo opastaa. ”Näin siksi, että juristeilla on yleensä luontainen pyrkimys
selkeisiin käsitteisiin ja loogisuuteen
asioiden sekä niiden välisten suhteiden tarkastelussa. Tällöin on johtamisessa vaarana, että yksityiskohdat
painottuvat liikaa”.
Nissinen tykittää vastauksensa
kuin apteekin hyllyltä: ”Muualla
maailmassa meitä pidetään suorina,
rehellisinä, asiakeskeisinä, aikaansaavina ja tehokkaina”.
Sydänmaanlakka pitää juristeja
hyvin asiakeskeisinä ja rationaalisina johtajina. ”Enemmän pitäisi ehkä
kiinnittää huomiota emotionaaliseen
ja henkiseen älykkyyteen”.
Kostamokin on sitä mieltä, että
suomalaisjohtajilla on maailmalla
keskimäärin hyvä maine. ”Aloitteellisuutta ja vastuunottoa löytyy suhteellisen hyvin suomalaisjohtajissa.
Suomalaisia on melkoisesti vaativissa kansainvälisissä johtotehtävissä”.
”Mitä tulee tiettyihin kansallisuuksiin, venäläiset taitavat pitää meitä
sinisilmäisinä muutenkin kuin silmien värin osalta. Ruotsalaiset puoles-
Nissinen näkee, että juristien kehittämistarpeet johtajina ovat samat
kuin muidenkin koulutustaustojen
edustajilla, yleisellä tasolla ei suuria
eroja ole. ”Muistakaa, että ihmisillä
on myös tunne-elämää!”, hän lopettaa.
“Vahvuuksia ovat myös selkeys,
tavoitteellisuus ja epämuodollisuus”,
lisää Sydänmaanlakka.
INNOSTAMISESSA JA
KOMMUNIKOINNISSA
PETRATTAVAA
Kaikki kolme näkevät suomalaisjohtajien heikkouden ja kehittämisalueet etenkin viestinnän ja ihmisten
johtamisen puolella. Esille nousevat
erityisesti innostamisen taidon puute ja kehittämistarpeet kommunikoinnissa. ”Palautteen vuorovaikutuksellisessa käytössä on selkeästi petrattavaa”, Nissinen toteaa. ”Suomalaisjohtajat eivät myöskään ole kovin
hyviä ristiriitatilanteiden käsittelijöitä”, ruotii Sydänmaanlakka. Kostamo antaa pyyhkeitä sosiaalisen kanssakäymisen jäykkyydestä ja sulkeutuneisuudesta.
HYVÄ MAINE ULKOMAILLA
”Suomalaisjohtajia pidetään
muualla maailmassa monesti vähän
taan saattavat kokea meidät karuiksi, ellei suorastaan karkeiksi”, Kostamo luonnehtii.
JURISTIJOHTAJAT,
IHMISILLÄ ON MYÖS
TUNNE-ELÄMÄÄ!
Entäpä sitten juristit johtajina?
Oikeustieteellisessä ei johtamista
opeteta, joten mihin kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota, jos juristi
haluaa kehittyä johtamisen jalossa
taidossa?
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, ettei juristeja kuten mitään muutakaan )