Nuoret Lakimiehet 1/2013 - Tuomioistuimet muutoksessa | Page 29
e ä elinkeinonharjoi aja voi saada
suojaa sekä yksinoikeuslakien e ä
SopMenL:n nojalla.
Koska
tunnusmerkkioikeudelliset yksinoikeusasiat on
käsitelty tähän saakka Helsingin
käräjäoikeudessa ja SopMenL:n
mukaiset asiat markkinaoikeudessa,
käytännössä oikeudenhal ja ei ole
voinut vedota niihin samassa kanteessa tai edes samassa tuomioistuimessa, vaan forumjaon johdosta
eri perusteisiin on tullut vedota eri
tuomioistuimissa.
Tältä osin IPR-asioiden keskittämistä markkinaoikeuteen voidaan
pitää
parannuksena
oikeudenhal joiden
mahdollisuuteen
oikeuksien toteu amiseen. Keskittäminen merkitsee myös puhtaas
SopMenL:n mukaisten asioiden
kannalta parannusta nyky laan
nähden, sillä SopMenL:iin perustuvat vahingonkorvauskanteet on
käsitelty markkinaoikeuden sijaan
yleisessä tuomioistuimessa ja vahingonkorvausta on siten pitänyt vaaa erillisessä prosessissa. Jatkossa
vahingonkorvausasiatkin kuuluvat
markkinaoikeuden toimivaltaan.
Sopima oman
mene elyn
ja yksinoikeuslakien välinen läheinen asiallinen yhteys ei tosin ole
jäänyt markkinaoikeuden käsittelyssä nyky lanteessakaan täysin
huomio a. Korkeimman oikeuden
tekemän linjauksen (KKO 2004:4)
mukaises markkinaoikeus on voinut o aa tunnusmerkkioikeudellisiin asioihin kantaa esikysymyksen
luonteises . Käytännössä ”esikysymyksen luonteisen” arvioinnin osalta
markkinaoikeudessa ja Helsingin
käräjäoikeudessa on voitu käsitellä
tosiasiassa samoja asioita.
Toisaalta nykyinen forumjako
on myös tarkoi anut oikeudenhal jalle
etyissä
lanteissa eräänlaista val onsisäistä forum shopping
-mahdollisuu a eli mahdollisuu a
valita, kummassa forumissa ja millä
perusteella oikeuksia pyritään toteu amaan. Kolikon kääntöpuolena
on kuitenkin ollut valintavelvollisuus:
saa aa olla vaikeaa ennakolta
arvioida, millaisin perustein kanne
menestyy parhaiten. Valinnanvaikeu a on kuitenkin helpo anut se,
e ä kanteiden samanaikaiselle vireil-
leololle ei ole ollut prosessioikeudellista este ä. Samoin myös revanssin
hakeminen on ollut mahdollista, jos
ensimmäisessä prosessissa lopputulos ei ole ollut toiveiden mukainen.
Käytännössä tätä kahden forumin
mahdollisuu a on myös hyödynne y.
Valitus en valitsemisen vaikeus
Keski äminen markkinaoikeuteen merkitsee monilta osin muutosta ensimmäisen oikeusasteen
ohella myös valitusasteisiin. Jatkossa
markkinaoikeuden teollis- tai tekijänoikeudellista riita-asiaa koskevasta ratkaisusta valitetaan suoraan
korkeimpaan oikeuteen valituslupajärjestelmän mukaises . Mikäli
valituslupaa ei myönnetä, markkinaoikeuden ratkaisu jää lopulliseksi.
Valitus et ovat olleet yksi hankkeen
valmisteluun lii yvistä hankalista
kysymyksistä: lähes kaikista linjauksista yksimielinen keski ämistä viimeisimpänä poh nut työryhmäkin
joutui äänestämään asiasta.
Itse asiassa Työryhmämiennössä 2010:28 päädy in äänestyksen jälkeen kanna amaan suoran
KKO-valitus en vaihtoehtona ollu a
pääsääntöises nyky lanne a vastaavaa valitus emallia eli vali amista
markkinaoikeudesta ensin hovioikeuteen ja si en valituslupamene elyn
mukaises korkeimpaan oikeuteen.
Hovioikeusvaiheen tarpeellisuu a
perustel in asianosaisten rii ävän
oikeusturvan takaamisella ja muutoksenhakujärjestelmän johdonmukaisuudella. Vali ua yksiportaista muutoksenhakuvaihtoehtoa puoltavat
kuitenkin ennen kaikkea prosessin
nopeus ja sitä kau a saavute avat
kustannussäästöt ja tehokkuusedut.
Lisäksi on olete avaa – ja
toivo avaa – e ä erityistuomioistuimen myötä ratkaisut ovat tulevaisuudessa niin korkeatasoisia,
e ä muutoksenhaun tarve ylipäänsä
vähenee.
IPR-tuomioistuin – oikeuksien tehokkaan toteu amisen takaaja?
Markkinaoikeuden merkitystä (erityis)tuomioistuimena keski äminen
joka tapauksessa kasva aa huomattavas .
Uudistus on laaja ja läpäisee
teollis- ja tekijänoikeuksien kentän.
Keski äminen ei kuitenkaan kata
ken ää laidasta laitaan. Edelleen
immateriaalioikeudellisia
asioita jää myös muissa forumeissa
käsiteltäväksi, sillä rikosasiat eivät
kuulu keski ämisen piiriin. Immateriaalioikeudellisia rikosasioita
käsitellään jatkossakin nykyiseen
tapaan
(pääasiassa)
Helsingin
käräjäoikeudessa. Krii set silmälasit
päässä ja hiukan yleistäen voisi todeta, e ä keski ämisellä itse asiassa
vain siirretään olemassa oleva
Helsingin käräjäoikeuden ja markkinaoikeuden välinen forumjako
teollisoikeudellisten riita-asioiden
ja SopMenL:n mukaisten asioiden
väliltä teollisoikeudellisten riitaasioiden ja rikosasioiden välille. On
selvää, e ä rikosasioiden määrä ja
merkitys on IPR-kentässä huomattavampi kuin SopMenL:n mukaisten
asioiden.
Riippuma a siitä, millaisiksi
erityistuomioistuimen hyödyt nykylaan nähden osoi autuvat, on
IPR-tuomioistuimen perustaminen
jo sinänsä eri äin merki ävä muutos. Tästä kertoo jo se, e ä parhaillaan IPR-tuomioistuimeen haetaan
asiantun joita ja kymmenkunta
tuomarinvirkaa on täyte ävänä.
Toivo avas IPR-tuomioistuin onnistuu houku elemaan riveihinsä
erilaisissa tehtävissä työskenteleviä
teollis- ja tekijänoikeuksien asiantun joita. Korkeatasoinen asiantuntemus on ehdoton edellytys
erityistuomioistuimella tavoiteltujen
hyötyjen saavu amiseksi. Tuomareiden erikoistumisen tarpeesta taas
voi olla toki perustellus montaa
mieltä, mu a maailman monimutkaistuessa, juridistuessa ja ennen
kaikkea teknistyessä olisin itse valmis
kallistumaan ainakin tässä vaiheessa
erikoistumisen
kannalle.
Aika
puolestaan näy ää, missä määrin
oikeuksien toteu aminen tehostuu
ja onko kallistuskulma oikea.
Tässä vaiheessa on vielä vaikea sanoa, millaiseksi uuden IPRtuomioistuimen rooli muodostuu.
29