Nuoret Lakimiehet 1/2013 - Tuomioistuimet muutoksessa | Page 29

e ä elinkeinonharjoi aja voi saada suojaa sekä yksinoikeuslakien e ä SopMenL:n nojalla. Koska tunnusmerkkioikeudelliset yksinoikeusasiat on käsitelty tähän saakka Helsingin käräjäoikeudessa ja SopMenL:n mukaiset asiat markkinaoikeudessa, käytännössä oikeudenhal ja ei ole voinut vedota niihin samassa kanteessa tai edes samassa tuomioistuimessa, vaan forumjaon johdosta eri perusteisiin on tullut vedota eri tuomioistuimissa. Tältä osin IPR-asioiden keskittämistä markkinaoikeuteen voidaan pitää parannuksena oikeudenhal joiden mahdollisuuteen oikeuksien toteu amiseen. Keskittäminen merkitsee myös puhtaas SopMenL:n mukaisten asioiden kannalta parannusta nyky laan nähden, sillä SopMenL:iin perustuvat vahingonkorvauskanteet on käsitelty markkinaoikeuden sijaan yleisessä tuomioistuimessa ja vahingonkorvausta on siten pitänyt vaaa erillisessä prosessissa. Jatkossa vahingonkorvausasiatkin kuuluvat markkinaoikeuden toimivaltaan. Sopima oman mene elyn ja yksinoikeuslakien välinen läheinen asiallinen yhteys ei tosin ole jäänyt markkinaoikeuden käsittelyssä nyky lanteessakaan täysin huomio a. Korkeimman oikeuden tekemän linjauksen (KKO 2004:4) mukaises markkinaoikeus on voinut o aa tunnusmerkkioikeudellisiin asioihin kantaa esikysymyksen luonteises . Käytännössä ”esikysymyksen luonteisen” arvioinnin osalta markkinaoikeudessa ja Helsingin käräjäoikeudessa on voitu käsitellä tosiasiassa samoja asioita. Toisaalta nykyinen forumjako on myös tarkoi anut oikeudenhal jalle etyissä lanteissa eräänlaista val onsisäistä forum shopping -mahdollisuu a eli mahdollisuu a valita, kummassa forumissa ja millä perusteella oikeuksia pyritään toteu amaan. Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin ollut valintavelvollisuus: saa aa olla vaikeaa ennakolta arvioida, millaisin perustein kanne menestyy parhaiten. Valinnanvaikeu a on kuitenkin helpo anut se, e ä kanteiden samanaikaiselle vireil- leololle ei ole ollut prosessioikeudellista este ä. Samoin myös revanssin hakeminen on ollut mahdollista, jos ensimmäisessä prosessissa lopputulos ei ole ollut toiveiden mukainen. Käytännössä tätä kahden forumin mahdollisuu a on myös hyödynne y. Valitus en valitsemisen vaikeus Keski äminen markkinaoikeuteen merkitsee monilta osin muutosta ensimmäisen oikeusasteen ohella myös valitusasteisiin. Jatkossa markkinaoikeuden teollis- tai tekijänoikeudellista riita-asiaa koskevasta ratkaisusta valitetaan suoraan korkeimpaan oikeuteen valituslupajärjestelmän mukaises . Mikäli valituslupaa ei myönnetä, markkinaoikeuden ratkaisu jää lopulliseksi. Valitus et ovat olleet yksi hankkeen valmisteluun lii yvistä hankalista kysymyksistä: lähes kaikista linjauksista yksimielinen keski ämistä viimeisimpänä poh nut työryhmäkin joutui äänestämään asiasta. Itse asiassa Työryhmämiennössä 2010:28 päädy in äänestyksen jälkeen kanna amaan suoran KKO-valitus en vaihtoehtona ollu a pääsääntöises nyky lanne a vastaavaa valitus emallia eli vali amista markkinaoikeudesta ensin hovioikeuteen ja si en valituslupamene elyn mukaises korkeimpaan oikeuteen. Hovioikeusvaiheen tarpeellisuu a perustel in asianosaisten rii ävän oikeusturvan takaamisella ja muutoksenhakujärjestelmän johdonmukaisuudella. Vali ua yksiportaista muutoksenhakuvaihtoehtoa puoltavat kuitenkin ennen kaikkea prosessin nopeus ja sitä kau a saavute avat kustannussäästöt ja tehokkuusedut. Lisäksi on olete avaa – ja toivo avaa – e ä erityistuomioistuimen myötä ratkaisut ovat tulevaisuudessa niin korkeatasoisia, e ä muutoksenhaun tarve ylipäänsä vähenee. IPR-tuomioistuin – oikeuksien tehokkaan toteu amisen takaaja? Markkinaoikeuden merkitystä (erityis)tuomioistuimena keski äminen joka tapauksessa kasva aa huomattavas . Uudistus on laaja ja läpäisee teollis- ja tekijänoikeuksien kentän. Keski äminen ei kuitenkaan kata ken ää laidasta laitaan. Edelleen immateriaalioikeudellisia asioita jää myös muissa forumeissa käsiteltäväksi, sillä rikosasiat eivät kuulu keski ämisen piiriin. Immateriaalioikeudellisia rikosasioita käsitellään jatkossakin nykyiseen tapaan (pääasiassa) Helsingin käräjäoikeudessa. Krii set silmälasit päässä ja hiukan yleistäen voisi todeta, e ä keski ämisellä itse asiassa vain siirretään olemassa oleva Helsingin käräjäoikeuden ja markkinaoikeuden välinen forumjako teollisoikeudellisten riita-asioiden ja SopMenL:n mukaisten asioiden väliltä teollisoikeudellisten riitaasioiden ja rikosasioiden välille. On selvää, e ä rikosasioiden määrä ja merkitys on IPR-kentässä huomattavampi kuin SopMenL:n mukaisten asioiden. Riippuma a siitä, millaisiksi erityistuomioistuimen hyödyt nykylaan nähden osoi autuvat, on IPR-tuomioistuimen perustaminen jo sinänsä eri äin merki ävä muutos. Tästä kertoo jo se, e ä parhaillaan IPR-tuomioistuimeen haetaan asiantun joita ja kymmenkunta tuomarinvirkaa on täyte ävänä. Toivo avas IPR-tuomioistuin onnistuu houku elemaan riveihinsä erilaisissa tehtävissä työskenteleviä teollis- ja tekijänoikeuksien asiantun joita. Korkeatasoinen asiantuntemus on ehdoton edellytys erityistuomioistuimella tavoiteltujen hyötyjen saavu amiseksi. Tuomareiden erikoistumisen tarpeesta taas voi olla toki perustellus montaa mieltä, mu a maailman monimutkaistuessa, juridistuessa ja ennen kaikkea teknistyessä olisin itse valmis kallistumaan ainakin tässä vaiheessa erikoistumisen kannalle. Aika puolestaan näy ää, missä määrin oikeuksien toteu aminen tehostuu ja onko kallistuskulma oikea. Tässä vaiheessa on vielä vaikea sanoa, millaiseksi uuden IPRtuomioistuimen rooli muodostuu. 29