Nuoret Lakimiehet 1/2012 - Juristiammatissa? | Page 11
Oikeuspolitiikka
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – vai kokonaan?
Rikosten valmistelun kriminalisoinnista
Inga Paavola
”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”,
kuuluu vanha sanonta. Olemmeko
kuitenkin siirtymässä oikeudelliseen
todellisuuteen, jossa hyvin suunniteltu on juridisesti jo kokonaan tehty?
Vakavimpien rikosten valmis
telun kriminalisointi sisältyy Kataisen
hallituksen ohjelmaan ja näin ollen oikeusministeriö on asettanut
työryhmän
laatimaan
esitystä
vakavimpien rikosten valmistelun
kriminalisoimiseksi. Vakavilla rikoksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä
henkirikoksia ja törkeää ryöstöä,
mahdollisesti myös törkeää pahoinpitelyä.
Suomen lainsäädännössä ei
ole yleistä säännöstä rikosten valmis
telusta, mutta tiettyjen vakavimpien
rikosten valmistelu on säädetty
rangaistavaksi, mikä on usein perustunut kansainvälisiin sopimuksiin.
Esimerkiksi huumausainerikoksen,
rahanväärennyksen ja terroristisessa
tarkoituksessa tehtävän rikoksen
valmistelu on rangaistavaa.
Joka tapauksessa vakavimpien
rikosten valmistelu on mahdollista
kriminalisoida vain tarkasti määritellyin ehdoin ja rajauksin. Keskeisimpiä
ongelmia lienevät määrittelyt sen
suhteen, mitkä toimet ennen rikoksen tapahtumahetkeä voidaan katsoa kuuluviksi varsinaiseen rikoksen
valmisteluun. Pelkkiä valmistelutoi
mia voi olla myös hankala näyttää
toteen.
Rikoksen yrityksen rangaistavuudesta voinee hakea jonkinlaista
analogiaa rikoksen valmistelun kriminalisointia puoltavien perustelujen
tueksi. Rikoksen yrityksen rangaistavuutta on perusteltu ensinnäkin
subjektiivisilla syillä, joiden mukaan
yritys osoittaa rikoksentekijässä
samanlaista pahuutta kuin täytetty
rikoskin. Toiseksi suojellaan objektii
visemmin näkökohdin oikeushyvää,
jolloin yrityksen rangaistavuus perustuu yritysteon jo aiheuttamaan
vaaraan tälle suojeltavalle tilalle;
jokseenkin samankaltaisen ajatteluketjun näkisin soveltuvan myös
valmistelun rangaistavuuteen.
Rikoksen
valmistelutoimet
ovat kuitenkin yritystä varhaisempia
tekoja, joissa rikoksen tekemistä
ei ole vielä aloitettu. Valmistelusta
ei vielä aiheudu ainakaan samassa
laajuudessa konkreettista vaaraa
eikä tunnusmerkistössä kuvattua
täytäntöönpanotointa ole alettu
toteuttaa tarkoitetun seurauksen
aiheutumiseksi, joten uhka rikoksen
toteuttamisesta on siten pakostakin
alhaisempi kuin yrityksessä.
Rikoksentekijän subjektiivinen
tarkoitus
valmistelukriminalisoinnin suhteen siis väkisinkin korostuu.
Käytännössä on kysymys siitä, mitä
tekijä suunnittelee tiettyä valmis
telutoimenpidettä tehdessään ja
mikä kunkin vaiheen tarkoitus on.
Voidaanko tällaista päänsisäistä
suun itteluketjua arvailla?
n
Jos
voidaan, niin kuinka pitkälle? Ja
voidaanko siitä vielä oikeusvaltiossa
rangaistakin?
Oikeusturvan ja -varmuuden
kannalta rikosvastuun syntymiseltä
on edellytettävä aina myös jonkinlaisia objektiivisesti havaittavia ulkoisia
tekoja. Pelkkä rikoshahmotelman laa-
timinen ilman ulkoisesti havaittavissa
olevia toimia ei voi olla rangaistavaa.
Valmistelun kriminalisoimisen
ongelmat eivät sinänsä enää liity
sen puntarointiin, mitä oikeushyviä
tulisi suojella. Valmistelu linkittyy
päärikoksen tunnusmerkistöön, jonka suhteen arvovalinta oikeushyvän
osalta on jo tehty. Ydinkysymys on
ennen kaikkea se, kuinka ikään kuin
ennakoivaa vastuun langettamisen
tulee olla - tai se voi olla.
Jos
rikosten
valmistelun
kriminalisointiin liittyy joukko edellä
kuvailtuja teoreettisia lainopillisia
pulmia, niin toki päänvaivaa aiheutuis