Nuoret Lakimiehet 1/2012 - Juristiammatissa? | Page 11

Oikeuspolitiikka Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – vai kokonaan? Rikosten valmistelun kriminalisoinnista Inga Paavola ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”, kuuluu vanha sanonta. Olemmeko kuitenkin siirtymässä oikeudelliseen todellisuuteen, jossa hyvin suunniteltu on juridisesti jo kokonaan tehty? Vakavimpien rikosten valmis­ telun kriminalisointi sisältyy Kataisen hallituksen ohjelmaan ja näin ollen oikeusministeriö on asettanut työryhmän laatimaan esitystä vakavimpien rikosten valmistelun kriminalisoimiseksi. Vakavilla rikoksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä henkirikoksia ja törkeää ryöstöä, mahdollisesti myös törkeää pahoinpitelyä. Suomen lainsäädännössä ei ole yleistä säännöstä rikosten valmis­ telusta, mutta tiettyjen vakavimpien rikosten valmistelu on säädetty rangaistavaksi, mikä on usein perustunut kansainvälisiin sopimuksiin. Esimerkiksi huumausainerikoksen, rahanväärennyksen ja terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu on rangaistavaa. Joka tapauksessa vakavimpien rikosten valmistelu on mahdollista kriminalisoida vain tarkasti määritellyin ehdoin ja rajauksin. Keskeisimpiä ongelmia lienevät määrittelyt sen suhteen, mitkä toimet ennen rikoksen tapahtumahetkeä voidaan katsoa kuuluviksi varsinaiseen rikoksen valmisteluun. Pelkkiä valmistelutoi­ mia voi olla myös hankala näyttää toteen. Rikoksen yrityksen rangaistavuudesta voinee hakea jonkinlaista analogiaa rikoksen valmistelun kriminalisointia puoltavien perustelujen tueksi. Rikoksen yrityksen rangaistavuutta on perusteltu ensinnäkin subjektiivisilla syillä, joiden mukaan yritys osoittaa rikoksentekijässä samanlaista pahuutta kuin täytetty rikoskin. Toiseksi suojellaan objektii­ visemmin näkökohdin oikeushyvää, jolloin yrityksen rangaistavuus perustuu yritysteon jo aiheuttamaan vaaraan tälle suojeltavalle tilalle; jokseenkin samankaltaisen ajatteluketjun näkisin soveltuvan myös valmistelun rangaistavuuteen. Rikoksen valmistelutoimet ovat kuitenkin yritystä varhaisempia tekoja, joissa rikoksen tekemistä ei ole vielä aloitettu. Valmistelusta ei vielä aiheudu ainakaan samassa laajuudessa konkreettista vaaraa eikä tunnusmerkistössä kuvattua täytäntöönpanotointa ole alettu toteuttaa tarkoitetun seurauksen aiheutumiseksi, joten uhka rikoksen toteuttamisesta on siten pakostakin alhaisempi kuin yrityksessä. Rikoksentekijän subjektiivinen tarkoitus valmistelukriminalisoinnin suhteen siis väkisinkin korostuu. Käytännössä on kysymys siitä, mitä tekijä suunnittelee tiettyä valmis­ telutoimenpidettä tehdessään ja mikä kunkin vaiheen tarkoitus on. Voidaanko tällaista päänsisäistä suun­ itteluketjua arvailla? n Jos voidaan, niin kuinka pitkälle? Ja voidaanko siitä vielä oikeusvaltiossa rangaistakin? Oikeusturvan ja -varmuuden kannalta rikosvastuun syntymiseltä on edellytettävä aina myös jonkinlaisia objektiivisesti havaittavia ulkoisia tekoja. Pelkkä rikoshahmotelman laa- timinen ilman ulkoisesti havaittavissa olevia toimia ei voi olla rangaistavaa. Valmistelun kriminalisoimisen ongelmat eivät sinänsä enää liity sen puntarointiin, mitä oikeushyviä tulisi suojella. Valmistelu linkittyy päärikoksen tunnusmerkistöön, jonka suhteen arvovalinta oikeushyvän osalta on jo tehty. Ydinkysymys on ennen kaikkea se, kuinka ikään kuin ennakoivaa vastuun langettamisen tulee olla - tai se voi olla. Jos rikosten valmistelun kriminalisointiin liittyy joukko edellä kuvailtuja teoreettisia lainopillisia pulmia, niin toki päänvaivaa aiheutuis