PUHEENJOHTAJAN PALSTA
Bolognanpunaisesta
pätkäjuristeihin ja lupalakimiehiin
Olin odottanut enemmän. Euroopan ensimmäinen yliopisto ja sen
edeltäjänä jo Rooman keisariajan lopulla toimintansa aloittanut maineikas lainopin koulu. Jotain suurta,
jotain näyttävää. Jotakin muuta kuin
tavanomaista. Ainakin bolognanpunaista.
Totuus Bolognasta ja sen yliopistosta osoittautui toisenlaiseksi. Oikeustieteiden tiedekunnan ulkokuori oli
pahasti rapistunut, puitteet italialaiseen tapaan hieman ränsistyneet,
melkein jopa rähjäiset. Ja vaikka nimenomaisesti Bolognaksi nimetyn
prosessin tavoitteena on ollut muun
muassa ottaa käyttöön selkeät ja vertailukelpoiset korkeakoulututkinnot
ja varmistaa opetuksen yhtenäinen
laatu, niin sikäläisestä opetuksen tasosta en osaa kertoa kuitenkaan yhtään mitään.
Ongelmat Suomen oikeustieteellisissä tiedekunnissa ovat sen sijaan
tätä päivää. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tekemän selvityksen
mukaan vain kolmannes yliopiston
oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoista katsoo hyötyvänsä opetuksesta. Ongelmia on myös muualla,
sillä Lakimiesliiton opiskelijavaliokunnan hyvinvointitutkimuksen mukaan Lapin yliopiston oikeustieteiden
tiedekunnassa ollaan vielä tyytymättömämpiä opetukseen. Nämä tutkimustulokset kertovat karua kieltään,
ja oikeustieteelliseen opetukseen onkin syytä panostaa nyt, kun jotain on
vielä tehtävissä tulevaisuuden nuorten lakimiesten ammatillisille valmiuksille. Tämä vaatii rahaa mutta
ennen kaikkea tahtoa muutokseen, ja
sitä odotan myös löytyvän.
Olen odottanut valtiovallan taholta jo pitkään enemmän paneutumista ja toimenpiteitä määräaikaisissa
palvelussuhteissa olevien nuorten
huomioimiseksi. Kuten joulukuussa
julkaistusta Lakimiesliiton määräaikaisuustutkimuksestakin ilmeni, suurimmat ongelmat julkisen sektorin
pätkätöissä ovat hiljattain valmistuneilla nuorilla lakimiehillä. Kyselyyn
vastanneista tutkintonsa oli 2000-luvulla suorittanut miehistä kaksi kolmannesta ja naisista kolme neljännestä. Vastauksista oli nähtävissä,
että määräaikaisuuksilla on runsaasti haitallisia seurauksia paitsi ihmisille itselleen myös heidän työnantajilleen. Määräaikaisuudet hankaloittavat henkilökohtaista elämää niin,
että kolme neljäsosaa vastaajista koki
tulevaisuuden suunnittelun vaikeutuneen. Perheellisen vastuun kantaminen tai kodin ostaminen voivat tuntua ylivoimaiselta, kun työn jatkuvuus on kokoajan epävarmaa. Se, että
muun työpaikan hakemisen koettiin
jopa helpottuneen määräaikaisuuksien myötä, kertoo lakimiehen sitouttamiseksi tarvittavan edelleen pysyvää, toistaiseksi voimassa olevaa palvelussuhdetta.
6
Tätä taustaa vasten valtionhallinnon ns. tuottavuusohjelman toteuttamistapa näyttäytyy entistä kummallisempana, kun se edellyttää vuoteen
2015 mennessä vähennettävän valtioja yliopistosektorilta yhteensä 14 500
työntekijää. Tuottavuusohjelman tekninen toteuttaminen siten, että vähennystarve saavutetaan jättämällä virkoja täyttämättä, ei ole millään tavalla ottanut huomioon uransa alussa
olevan nuoren lakimiehen ongelmallista asemaa. Virkojen vähentämiset
virkamieshenkilötyövuosien sijaan
sekä kaavaillut korkeimpien virkojen
määräaikaisiksi muuttamisesta ja
vaativimpien syyttäjätehtävien määräaikaistamisesta, näin muutamia
pätkätöitä lisääviä hankkeita mainitakseni, aiheuttavat sen, että sijaisketjun alapäässä olevat nuoret kärsivät ja saavat kituuttaa määräaikaisissa palvelussuhteissa ilman vakinaista virka