kaikkien akavalaisten ryhmien ongelma ja jakautuu kahteen selkeästi toisistaan erottuvaan osaan.
Määräaikaiset palvelussuhteet
ovat kokonaisuutena yksityistä sektoria yleisempiä johtuen julkisen sektorin erilaisista toimintaperiaatteista.
Julkisella sektorilla palvelussuhdeturva on yksityistä sektoria parempi.
Määräaikaisuuksien ketjuttaminen ei
virkasuhteissa aiheuta työnantajalle
vastaavia ongelmia kuin työsuhteiden
ketjuttaminen, koska virka edeltää
hoitajaansa toisin kuin työsuhde, joka
syntyy tietyn työsuhteen syntyessä.
Naisvaltaisella julkisella sektorilla perhevapaat ja niihin liittyvät sijaisuudet ovat selvästi yksityistä sektoria yleisempiä. Lisäksi ylemmät
virat sekä erilaisiin toimielimiin tai
kansainvälisiin tehtäviin liittyvät virat ovat usein luonteensa vuoksi tai
lainsäädännön perusteella määräaikaisia. Näiden määräaikaisuuksien
seuraukset valuvat hierarkiassa alaspäin kun määräaikaisissa viroissa
toimivat henkilöt pitävät taustavirkansa, kuten heidän sijaisensa ja sijaisten sijaisetkin.
Määräaikaisuuksien vaikutus tosiasialliseen työuraan ja turvallisuuden tunteeseen on erilainen tilanteissa, joissa määräaikaisessa tehtävässä toimivalla henkilöllä on pysyvä
taustavirka kuin tapauksissa, joissa
työntekijällä on vain määräaikainen
palvelussuhde. Lakimiesliiton vuonna 2009 toteuttaman määräaikaisuustutkimuksen vastaajista joka viides
oli toiminut määräaikaisessa palvelussuhteessa pysyvän palvelussuhteen
työ- tai virkavapaalla.
Osavaikutus on myös valtiosektorin ikärakenteesta seuraavalla vuorottelu- ja opintovapaiden vaatimilla
sijaisuuksilla sekä osa-aikaeläkkeiden vastaavilla vaikutuksilla. Kaikki nämä syyt yhdessä virantäyttöprosessissa olevien virkojen hoitamiseen
“Varsin suuri osa määräaikaisuustutkimuksen
vastaajista ei kokenut määräaikaisuuksien
vaikuttaneen henkilökohtaiseen elämäänsä
tai työelämäänsä millään tavalla.”
liittyvien määräaikaisuuksien kanssa saavat aikaan sen, että nuoremmassa virkamieskunnassa määräaikaisuudet ovat pikemminkin sääntö
kuin poikkeus.
Lakimiesliiton määräaikaisuustutkimuksen mukaan viimeisimmän
määräaikaisuuden perusteena oli
43,7 prosentilla vastaajista tehtävän
sijaisuus. 29,5 prosentilla vastaajista
kyse oli perhevapaasijaisuudesta ja
14,2 prosentilla muusta sijaisuudesta. Avointa tehtävää oli viimeisessä
määräaikaisuudessaan hoitanut 16,2
% vastaajista.
Lakimiesten erityispiirteenä voidaan pitää lakisääteisesti määräaikaisten tehtävien merkittävää osuutta viimeisistä määräaikaisista palvelussuhteista. Lähes 11 prosentilla
vastaajista viimeinen palvelussuhde
oli ollut lakisääteisesti määräaikainen. Pääosa näistä määräaikaisuuksista liittyi tuomioistuinharjoitteluun.
Valtionhallinnon yleisten toimintatapojen rinnalla määräaikaisuuksien määrää selittävä tekijä on viime
vuosina ollut toiminnan projektimuotoistuminen, mikä on lisännyt määräaikaisten palvelussuhteiden määrää
entisestään. Valtionhallinnon toimintoja kehitetään ja uusia toimintamuotoja luodaan yhä useammin määräaikaisten projektien muodossa, mikä
lisää määräaikaisuuksien määrää.
Se, että palvelussuhteiden määräaikaisuudet seuraavat julkisen sektorin toiminnan perusperiaatteista, on
tehnyt niiden karsimisesta erittäin
vaikeaa. Hyvin pieni osuus määräaikaisuuksista on varsinaisesti laitto-
25
mia eikä niihin voidakaan puuttua
yksilötason oikeustoimin, vaan vaaditaan järjestelmän perustoimintatapoihin kohdistuvia muutoksia.
MÄÄRÄAIKAISUUKSIEN
VAIKUTUKSET
Lakimieskunnan tavoitteena on
yhä pitkälti toimiminen toistaiseksi
voimassa olevassa palvelussuhteessa.
Joka viides liiton määräaikaisuustutkimuksen vastaajista olisi halunnut
viettää koko työuransa yhdessä pysyvässä palvelussuhteessa ja kolme viidestä sarjassa pysyviä palvelussuhteita. Vain joka seitsemäs halusi toimia
määräaikaisissa palvelussuhteissa
edes osan työurastaan. Pyrkimyksestä pysyvään palvelussuhteeseen kertoo myös se, että muun työpaikan
hakemisen koettiin jopa helpottuneen
määräaikaisuuksien myötä.
Hieman yllättävästi varsin suuri
osuus liiton määräaikaisuustutkimuksen vastaajista ei kokenut määräaikaisuuksien vaikuttaneen henkilökohtaiseen elämäänsä tai työelämäänsä millään tavalla. Kolmessa
neljästä vastauksesta katsottiin, etteivät määräaikaisuudet olleet vaikuttaneet suuntaan tai toiseen. Tässä
kysymysten välillä oli suuria eroja.
Ammattiyhdistystoimintaan ei määräaikaisuuksilla kokenut olevan vaikutusta 91,3 % vastaajista kun taas
tulevaisuuden suunnittelusta kysyttäessä vastaava osuus oli vain 20,3 %
vastaajista.
Vastaajat näkivät keskimäärin
palvelussuhteiden määräaikaisuuden
vaikeuttaneen kaikkia elämänsä osaalueita lukuun ottamatta muiden työ-