Väliaikaista kaikki on vaan
- Lakimiesten määräaikaiset palvelussuhteet
Palvelussuhteiden määräaikaisuus ja erityisesti perusteettomien
määräaikaisuuksien yleisyys on herättänyt laajaa julkista keskustelua
jo vuosia. Erityisen voimakkaasti
määräaikaisuudet ovat koskettaneet julkista sektoria ja sen sisällä
yliopistoja. Yliopistojen siirryttyä
kuluvan vuoden alusta uuden yliopistolain myötä yksityiselle sektorille on sektoreiden tilanne tilastojen valossa hieman tasaantunut.
PÄTKÄTYÖSUKUPOLVI
Keskustelu määräaikaisista palvelussuhteista liitetään usein osaksi
keskustelua sukupolvien välisistä
suhteista yhteiskunnan muutoksessa.
Tällöin keskustelun kiinnostuksen
kohteena on historiallisesti uusi pätkätyösukupolvi tai prekariaatti, joka
joutuu työskentelemään pätkätöissä
kun sen vanhemmat saivat nauttia
pysyvistä työsuhteista.
Julkinen keskustelu aiheesta on
herättänyt laajaa keskustelua tutkijoiden piirissä siitä, kuinka laajasta ilmiöstä työelämän prekarisaatiossa on
kysymys. Huolimatta määräaikaisuuksien näkyvyyden merkittävästä
kasvusta viime vuosina ei niiden
määrä näytä pitkällä aikavälillä erityisesti lisääntyneen.
Työsuhteiden keskimääräinen
kesto on VATTin Roope Uusitalon
mukaan laskenut hieman 1990-luvun
alusta, mutta muuten niiden kesto on
pitkällä aikavälillä kasvanut. Alle
vuoden kestäneiden palvelussuhteiden osuudessa ei näytä pitkällä aikavälillä tapahtuneen erityistä muutosta.
Määräaikaisuuksien muodostumisessa akavalaisittain kiinnostavaksi kysymykseksi onkin kyse siitä, että
määräaikaisuudet kohdistuvat osin
eri ammattiryhmiin kuin aiemmin.
Siinä, missä perinteisesti määräaikai-
“Määräaikaiset palvelussuhteet
keskittyvät varsin voimakkaasti
nuorempiin lakimiesikäluokkiin.”
sia palvelussuhteita oli paljon erilaisissa kausiluonteisilla matalan koulutuksen miesvaltaisilla aloilla, on
niiden määrä noussut huomattavaksi julkisen sektorin koulutetuilla naisvaltaisilla aloilla.
MÄÄRÄAIKAISUUKSIEN
MÄÄRÄ
Lakimieskunnalle määräaikaisuuksien ongelma ilmenee varsin samalla tavalla kuin akavalaisille ammattiryhmille laajemminkin. Yksityisellä sektorilla määräaikaisuudet ovat
selvästi harvinaisempia kuin julkisella sektorilla. Yliopistot taas muodostavat oman ryhmänsä, jossa määräaikaisuudet ovat erityisen yleisiä.
Lakimiesliiton tuore palkkatutkimus kertoo, että määräaikaisissa palvelussuhteissa toimi yksityisen sektorin lakimiehistä vain 3 prosenttia
kun vastaava osuus julkisella sektorilla oli 15 prosenttia. Vuoden 2009
lokakuun tiedoissa yliopistosektori
sisältyy yhä valtiosektoriin.
Määräaikaiset palvelussuhteet
keskittyvät varsin voimakkaasti nuorempiin lakimiesikäluokkiin. Yksityisellä sektorilla määräaikaisten palvelussuhteiden osuus on 12 prosenttia ikäryhmässä 20-29-vuotiaat eli
nelinkertainen suhteessa koko sektorin keskiarvoon. Julkisella sektorilla
ilmiö on vielä voimakkaampi ja samassa ikäryhmässä toimii määräaikaisessa palvelussuhteessa 75 prosenttia lakimiehistä.
Molemmilla sektoreilla määräaikaisten osuus putoaa varsin nopeas-
24
ti. Yksityisellä sektorilla jo ikäryhmässä 30-39-vuotiaat määräaikaisten
osuus on laskenut kolmeen prosenttiin. Julkisella sektorilla pudotus kestää kauemmin ja määräaikaisten
osuus on kolmikymppisillä vielä 32
prosenttia, mutta laskee 9 prosenttiin
ikäryhmässä 40-49-vuotiaat.
Kun määräaikai