Valtion työmarkkinalaitos vastaa
Valtiovarainministeriön alainen
valtion työmarkkinalaitos on se
taho, joka neuvottelee virka- ja työehtosopimukset työnantajapuolella.
Neuvottelujohtaja Seija Petrow tapasi Nulan iskuryhmän työhuoneessaan loppiaisen tienoilla juuri
ennen hektisen neuvottelukauden
alkamista.
Haastattelun teemoja oli kolme:
nuorten lakimiesten palkkaus valtiolla, tuottavuusohjelman vaikutukset ja
määräaikaiset työsuhteet valtiolla.
Petrow on koulutukseltaan OTK ja
VT ja on toiminut nykyisessä tehtävässään noin 6 vuoden ajan. Tätä
ennen Petrow työskenteli Liikenneja viestintäministeriössä myös noin
6 vuoden ajan ja tätä ennen hän teki
lähes 20 vuoden uran tielaitoksessa.
Varsin virkamiesmäinen ura siis.
“Valtion on oltava kilpailukykyinen
työnantaja työmarkkinoilla ja kilpailtava
parhaista nuorista työntekijöistä.”
PALKKAUKSESTA
Taustatietona Nulan iskuryhmä
oli selvittänyt, että ainaista hokemaa
“valtion pitkä ja kapea leipä” vastoin
valtion palkkakehitys nuorten lakimiesten kohdalla on viime vuosina
ollut kohtuullisen hyvä nuorten palkkojen noustessa nopeammin kuin
kokeneempien kollegojen. Tämä lienee valtion palkkausuudistuksen ansiota kun ikälisätyyppisten eli pelkästään palvelussuhteen kestoon perustuvien palkanosien osuus palkasta
väheni tai poistui kokonaan. Toisaalta
jälkeenjääneisyys yksityissektorin
palkkoihin verrattuna on kyllä kovin
selvä.
Mitä valtiotyönantaja nyt sitten
aikoo tehdä palkkauksen suhteen vastaisuudessa, kysyimme Seija Petrowilta. “Tämä on todella tärkeä kysymys tulevaisuudessa” vastaa Petrow. Valtion on oltava kilpailukykyinen työnantaja työmarkkinoilla ja
kilpailtava parhaista nuorista työntekijöistä ja myös lakimiehistä ja palkkaus on tässä tietysti avoinasemassa.
Petrow kertoo, että valtion palkkaus-
uudistusta on työstetty jo lähes 20
vuotta ja kysymyksessä on iso ponnistus, eittämättä näin. Palkkausuudistus on keskittynyt peruspalkkajärjestelmän uudistukseen ja muut kannustinjärjestelmät ovat jääneet vielä
taka-alalle. Petrow kuitenkin kaipaisi järjestelmään lisää tuloksellisuuteen sidottua kannustusta, yksityissektorin mallin mukaisesti. Ikälisistä luopuminen on parantanut erityisesti nuorten akateemisten ja naisten
asemaa palkkauksessa, sanoo Petrow.
Valtion palkkausjärjestelmien
uudistaminen oli aikanaan myös melkoinen rahallinen satsaus valtiolle.
Tämä tarkoitti Petrowin mukaan
palkkamenojen lisäystä reilulla 7
%:lla n. neljän vuoden pituisena siirtymäaikana. Rahoitus tähän tuli kolmelta taholta: valtion budjetista, virastojen omista rahoista ja sopimusvarallisuudesta. Nyttemmin jo kattavasti käytössä olevia uusia palkkausjärjestelmiä kehitetään edelleen sopimusvarallisuutta käyttämällä. Nulalaisia kiinnosti erityisesti oikeus-
22
hallinnon ala ja onko sinne tulossa
erityisiä panostuksia. Petrowin mukaan palkkausuudistus tukee kunkin
viraston palkkapolitiikkaa eikä ole
ns. sateenvarjoratkaisu. Kunkin viraston omat tavoitteet, voimavarat ja
toimivuus on otettu huomioon, kertoo Petrow.
Kysyimme myös virastokohtaisista eroista palkkausjärjestelmän soveltamiskäytännöissä ja Petrow myöntää että sekä ministeriö että virastokohtaisia eroja löytyy. “Vaikka palkitsemisjärjestelmien soveltaminen
sujuu jo hyvin, parantamisen varaa
voi vielä olla yksittäisissä virastoissa. Tilanne joissakin tapauksissa voi
liittyä myös esimiesosaamisen ja johtamisosaamisen puutteisiin” sanoo
Petrow.
Valtiolla on myös muita kilpailuvaltteja kuin palkka, muistuttaa Petrow. Petrow viittaa professori Vartiaisen puolueettomaan tutkimukseen
valtion työntekijöiden tyytyväisyyteen
liittyen ja toteaa, että työn mielekkyy-