Nuoret Lakimiehet 1/2008 - Vuosijuhlanumero | Page 8

Nuoret Lakimiehet 70 vuotta Suomen Lakimiesliiton tervehdys Jorma Tilander Toiminnanjohtaja Nuoret Lakimiehet olivat merkittävässä roolissa, kun Suomen Lakimiesliittoa oltiin perustamassa vuonna 1944. Siispä palataan ajassa taaksepäin aina sotien aikaiseen tilanteeseen vuoteen 1943, jolloin Nuoret Lakimiehet –järjestö oli viisivuotias. Yhdistyksen tuolloinen puheenjohtaja Erkki Hara sekä yhdistyksen kunniajäsen Teuvo Aura ovat muistelleet Lakimiesliiton perustamiseen johtaneita ajatuksia ja perustamisen tavoitteita. Lakimiesliiton historia 1944 – 1994 -teoksessa he ovat todenneet Nuoret Lakimiehet yhdistyksen olleen mitä suurimmassa määrin etujärjestö. “Vaikka me ylemmän oikeustutkinnon suorittaneet olimme käyneet läpi pitkän ja vaivalloisen opiskeluvaiheen, jouduimme tuomiokunnassa harjoitellessamme tekemään palkatonta urakkaluontoista työtä ukkotuomareille. Tähän haettiin parannusta”. Nuorilla oli tarve saada korjauksia nopeasti, mutta ukkotuomareilla ei ollut minkäänlaista halua muuttaa voimassaolevaa järjestelmää. Tästä muodostui selkeä vastakkainasettelu erityisesti tuomioistuinjuristien kanssa. Tuomariyhdistysten kanssa jouduttiin käymään pitkiä neuvotteluja Lakimiesliiton perustamisesta. Lakimiesliiton perustamista vastustettiin siksi, että liitto pyrki aktiiviseen edunvalvontaan ja tuomarit vierastivat hieman ammattijärjestöasennetta. Palattaessa takaisin vuoteen 2008 huomataan, että Nuoret Lakimiehet haluavat edelleen saada aikaan korjauksia - ja nopeasti. Nuoren polven lakimiesten ongelmatkin ovat pitkälti samantyyppisiä kuin 70 vuotta sitten. “Aina on tarvetta nuorille “vihaisille” lakimiehille.” Tämän päivän akuutti ongelma ilmenee Valtioneuvoston hyväksymässä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden muodossa. Lakimieskoulutuksen aloituspaikkojen määrään ennakoidaan jälleen kasvua. Lakimiesliiton kanta on, että esitetyn koulutuksen tarjonnan kasvun sijaan koulutuksen resurssitilanne puoltaisi pikemminkin koulutusmäärien laskemista. Työelämän myllerrykset eivät ole kasvattaneet lakimiesten tarvetta työmarkkinoilla. Sen sijaan entistä useampaan julkisen sektorin virkaan, jonka kelpoisuusehtona aiemmin oli oikeustieteellinen koulutus, voidaan nykyään palkata myös muun korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö. Maan tai pelkästään lakimiesten työllisyystilanne ei parane sillä, että lakimiehiä koulutetaan lisää. Nyt on olennaisen tärkeää huolehtia siitä, että lakimiesten määrässä ei tapahdu holtitonta kasvua ja että aloituspaikkamäärät pidetään kohtuullisina. Yksityisen sektorin useilla toimialoilla on havaittavissa, että työnantajat hakevat enenevässä määrin ns. “moniosaajia”, joiden opintoihin on sisältynyt ainoastaan pieni määrä jonkun oikeudenalan opintoja, mutta joilta puuttuu kokonaiskuva oikeusjärjestelmästä. Maan työllisyyden, talouspolitiikan ja yhteiskunnan kehittämisen kannalta olisi koulutuksessa ja koulutusmäärissä keskityttävä työmarkkinoiden todellisiin tarpeisiin. Työllisyystilanteen parantaminen edellyttää avointa ja pitkäjänteistä yhteistyötä eri osapuolten kesken – työpaikat 8