Nuoret Lakimiehet 1/2008 - Vuosijuhlanumero | Page 8
Nuoret Lakimiehet 70 vuotta Suomen Lakimiesliiton tervehdys
Jorma Tilander
Toiminnanjohtaja
Nuoret Lakimiehet olivat merkittävässä roolissa, kun Suomen Lakimiesliittoa oltiin perustamassa vuonna 1944. Siispä palataan ajassa taaksepäin aina sotien aikaiseen tilanteeseen vuoteen 1943, jolloin Nuoret
Lakimiehet –järjestö oli viisivuotias.
Yhdistyksen tuolloinen puheenjohtaja Erkki Hara sekä yhdistyksen
kunniajäsen Teuvo Aura ovat muistelleet Lakimiesliiton perustamiseen
johtaneita ajatuksia ja perustamisen
tavoitteita. Lakimiesliiton historia
1944 – 1994 -teoksessa he ovat todenneet Nuoret Lakimiehet yhdistyksen
olleen mitä suurimmassa määrin
etujärjestö.
“Vaikka me ylemmän oikeustutkinnon suorittaneet olimme käyneet läpi
pitkän ja vaivalloisen opiskeluvaiheen, jouduimme tuomiokunnassa
harjoitellessamme tekemään palkatonta urakkaluontoista työtä ukkotuomareille. Tähän haettiin parannusta”.
Nuorilla oli tarve saada korjauksia
nopeasti, mutta ukkotuomareilla ei ollut minkäänlaista halua muuttaa voimassaolevaa järjestelmää. Tästä muodostui selkeä vastakkainasettelu erityisesti tuomioistuinjuristien kanssa.
Tuomariyhdistysten kanssa jouduttiin käymään pitkiä neuvotteluja
Lakimiesliiton perustamisesta. Lakimiesliiton perustamista vastustettiin
siksi, että liitto pyrki aktiiviseen edunvalvontaan ja tuomarit vierastivat hieman ammattijärjestöasennetta.
Palattaessa takaisin vuoteen 2008
huomataan, että Nuoret Lakimiehet
haluavat edelleen
saada aikaan korjauksia - ja nopeasti.
Nuoren polven lakimiesten ongelmatkin
ovat pitkälti samantyyppisiä kuin 70
vuotta sitten.
“Aina on tarvetta
nuorille “vihaisille”
lakimiehille.”
Tämän päivän
akuutti ongelma ilmenee Valtioneuvoston hyväksymässä
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden
muodossa. Lakimieskoulutuksen aloituspaikkojen määrään
ennakoidaan jälleen
kasvua. Lakimiesliiton kanta on, että esitetyn koulutuksen
tarjonnan kasvun sijaan koulutuksen resurssitilanne puoltaisi pikemminkin
koulutusmäärien laskemista.
Työelämän myllerrykset eivät ole
kasvattaneet lakimiesten tarvetta työmarkkinoilla. Sen
sijaan entistä useampaan julkisen sektorin virkaan, jonka kelpoisuusehtona
aiemmin oli oikeustieteellinen koulutus, voidaan nykyään palkata myös
muun korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö.
Maan tai pelkästään lakimiesten
työllisyystilanne ei parane sillä, että
lakimiehiä koulutetaan lisää. Nyt on
olennaisen tärkeää huolehtia siitä, että
lakimiesten määrässä ei tapahdu holtitonta kasvua ja että aloituspaikkamäärät pidetään kohtuullisina.
Yksityisen sektorin useilla toimialoilla on havaittavissa, että työnantajat hakevat enenevässä määrin ns.
“moniosaajia”, joiden opintoihin on
sisältynyt ainoastaan pieni määrä
jonkun oikeudenalan opintoja, mutta
joilta puuttuu kokonaiskuva oikeusjärjestelmästä.
Maan työllisyyden, talouspolitiikan ja yhteiskunnan kehittämisen kannalta olisi koulutuksessa ja koulutusmäärissä keskityttävä työmarkkinoiden todellisiin tarpeisiin. Työllisyystilanteen parantaminen edellyttää
avointa ja pitkäjänteistä yhteistyötä
eri osapuolten kesken – työpaikat
8