Nuoret Lakimiehet 1/2008 - Vuosijuhlanumero | Page 19
“Auskultoinnin tulee ensisijaisesti
palvella lainkäyttöön liittyviä
koulutuksellisia tarpeita
– ei joustotyövoiman tarvetta.”
merkitsevät sitä, että kussakin instanssissa tehdään oikeita asioita oikealla
tavalla, mutta tämän toteutuminen
edellyttää, että asiat hoituvat hyvin
ketjun alusta lähtien. Tuottavuudenkin kannalta kompetenssin kehittäminen kuuluu siksi tärkeimpiin keinoihin.
Kolmanneksi myös oikeuslaitoksessa tapahtuu lähivuosina mittava
sukupolvenvaihdos. Palvelukseen tarvitaan sekä määrällisesti riittävä että
taidoiltaan paras mahdollinen uusi
tuomaripolvi.
VALMISTAVASTA
PEREHDYTTÄMISESTÄ
Oikeusministeriöstä saatujen viestien mukaan aiemmat kaavailut tuomarien koulutusjärjestelmästä on nyt jätetty sivuun. Sen sijaan on tarkoituksena ryhtyä kehittämään auskultointia.
Tärkeää on, että saadaan aikaan
järjestelmä, joka todellakin perehdyttää asianomaisia juristeja tuomioistuintyöhön ja tuomarin taitoihin.
Auskultoinnin tulee ensisijaisesti palvella lainkäyttöön liittyviä koulutuksellisia tarpeita – ei joustotyövoiman
tarvetta, kuten nykyisin paljolti on
asianlaita. Eri asia on, että oppimisen
ja perehdyttämisen kannalta mielekkäästi järjestetty auskultointi voi samalla tuoda lisäpanosta myös asioiden
käsittelykapasiteettiin.
Koulutuksen näkökulmasta on
varmaankin aiheellista harkita myös eri
oikeusasteiden osuutta auskultointijärjestelmässä. Käräjäoikeuksien ohella myös hovioikeuksilla voisi yleisten
tuomioistuinten kannalta olla hyödyllistä annettavaa auskultanttien palveluspaikkoina.
Tuomarien rekrytointia silmällä pitäen olisi myös syytä pohtia keinoja,
joilla voitaisiin edesauttaa esimerkiksi
asianajouralla tai muissa tuomioistuinten ulkopuolisissa tehtävissä toimineiden, tuomarin urasta kiinnostuneiden juristien mahdollisuuksia
osoittaa kykyjään tuomarintoimeen.
Vaikka vuonna 2000 uudistetun tuomarien nimittämisjärjestelmän tarkoituksena oli saada aikaan uran avautumista, tarvittaisiin tätä tukevia käytännön järjestelyjä.
aineistoon. (Muita menetelmiä eli
haastatteluita ja soveltuvuusselvityksiä käytetään lähinnä päällikkötuomarin virkoja täytettäessä, koska nuo
menetelmät voivat antaa lisäarvoa
etenkin johtamistaitojen arvioimiseksi.) Tuomioistuimissa työskennelleiden hakijoiden osalta on käytettävissä lausuntoarvioita suoritetusta
palvelusta, mutta esimerkiksi asianajouralla toimivien hakijoiden osalta
vastaavanlaisia arvioita ei yleensä ole
saatavilla.
Vakinaisista tuomarinviroista on
vaikea kilpailla menestyksellisesti, jos
nimitysmenettelyssä ei ole käytettävissä riittävää ja luotettavaa tietoa,
jonka varassa nimitysesityksen pysyvään virkasuhteeseen rohkenisi tehdä.
Pyrkimys tuomarinuran avaamiseen
tähtää nimenomaan siihen, että palvelukseen saataisiin mahdollisimman
etevää väkeä laajalta pohjalta, mutta
sen toteutumiseksi nimitysmenettelyssä täytyy olla käytännön edellytykset arvioida myös tuomioistuinlaitoksen ulkopuolelta tulevien hakijoiden kykyjä tuomarin tehtävän menestykselliseen hoitamiseen. Niissäkään maissa, joissa tuomarien rekrytointi asianajajakunnasta on yleistä,
nimitys vakinaiseen tuomarin virkaan
ei tavallisesti tapahdu “pystymetsästä”, siis ilman tuomarinkykyjen koettelemiseksi ja osoittamiseksi tarkoitettua työskentelyvaihetta. Esimerkiksi
Englannissa tuomariuraa tavoitteleva
asianajaja työskentelee yleensä osaaikaisena tuomarina (“recorder”)
muutaman vuoden päästen sillä tavoin osoittamaan sekä taitojaan että
muuta soveltuvuuttaan tuomarin rooliin.
Määräaikainen tuomioistuinpalvelu voisikin olla yksi varteenotettava
keino edesauttaa tuomioistuinten ulkopuolella uraa luoneiden juristien
mahdollisuuksia osoittaa pätevyyttään tuomarin tehtäviin. Tällaisten
mahdollisuuksien avaamiseen tähtääviä toimenpiteitä olisi syytä pohtia,
esimerkiksi osana auskultoinnin kehittämishanketta.
Tuomarinvalintalautakunta joutuu
perustamaan oman arviointinsa hakijoiden pätevyydestä ja keskinäisestä
ansioituneisuudesta nimitysmenettelyssä kertyvään, yleensä kirjalliseen
19
TÄYDENNYSKOULUTUKSESTA
Keskustelu tuomareiden täydennyskoulutuksesta samoin kuin sitä
palveleva koulutustarjonta näyttää
usein painottuvan ennen muuta tietojen päivittämiseen sekä tuomarin
tehtävissä tarvittavien ei-juridisten tietojen ja taitojen opettamiseen. Näkökulmaa olisi kuitenkin tärkeä laajentaa
sikäli, että niin tuomarin kuin esimerkiksi oikeudenkäyntiasianajajan tehtäviä silmällä pitäen on selvästi tarvetta kehittää myös oikeudellista perusosaamista täydentävää koulutusta.
Yliopistossa saatava, perustutkintoon johtava koulutus ei sinänsä anna
riittäviä valmiuksia lain soveltamistehtäviin ainakaan sellaisina kuin niitä
lainkäytössä joudutaan suorittamaan.
Käytännön havainnot osoittavat, että
esimerkiksi yksityisoikeuden eri aloilla
perusteiden hallinnassa esiintyy sel-