Nuoret Lakimiehet 1/2007 - Rikos ja rangaistus | Page 22
“Rikosoikeuden alalla ei “taikatempuilla”
voi saada muutosta aikaan, vaan kysymys
on pitkäjänteisestä työstä, joka ei tuo
poliittisia pisteitä.”
teen edellyttämät säännöt on sisällytetty kirjoitettuun lakiin. Seuraamusjärjestelmän osalta on pikku hiljaa
onnistuttu vähentämään ehdottoman
vankeusrangaistuksen käyttöä.
Esitän talous- ja väkivaltarikosten rangaistusten suhteuttamiseen
liittyen ajatuksen, jonka mukaan tyypillinen suomalainen henkirikos on
joko ryyppyporukan keskinäistä välienselvittelyä - yleensä siten, että
sekä tekijä ja uhri ovat molemmat
“antavana ja ottavana osapuolena” tai perheväkivaltaa, johon usein liittyy myös alkoholin käyttöä. Tällaisissa tapauksissa tekijä ei harkitse
odotetta-vissa olevaa rangaistusta
ennen rikoksentekopäätöstä, jolloin
yleisestävyyden kannalta ei rangaistuksen ankaruudella ole mitään merkitystä. Sen sijaan talousrikoksissa on
tyypillisesti kysymys pitkällisestä
suunnittelusta, jossa odotettavissa
oleva rangaistus (ja kiinnijäämisriski) voidaan ottaa huomioon yhtenä
tekijänä.
Koskinen toteaa, että seuraamusjärjestelmän yleisestävään vaikutukseen voidaan edellä esitetyllä tavalla
suhtautua skeptisesti, mutta vaikka
rangaistuksella ei olisi lainkaan pelotevaikutusta, on esimerkiksi tapon
osalta syytä käyttää nykytasoisia rangaistuksia jo suojeltavan oikeushyvän
arvon takia. Henkirikosten korkea
rangaistustaso korostaa järjestelmän
uskottavuutta ja luo siten eräänlaista
välillistä yleispreventiota. Tämän ajatusmallin kanssa tuskin kukaan on eri
mieltä.
SUOMI RIKOSOIKEUDELLISENA YMPÄRISTÖNÄ
Nykyään rikosasiat uutisoidaan
näyttävästi ja usein myös melko provosoivasti – varsinkin iltapäivälehtien lööpeissä. Mediajulkisuuden jälkeen esimerkiksi internetin keskustelupalstat täyttyvät niin sanottua
kansan oikeustajua edustavista anonyymeistä mielipiteistä, joiden mukaan Suomen seuraamusjärjestelmä
on pääsääntöisesti liian “lepsu”. Koskinen katsoo, että tässä on kysymys
lähinnä emotionaalisesta kirjoittelusta, tunteenpurkauksista. Mikäli niin
sanottu kadunmies ajattelee asiaa
vakavammin, vaatimukset eivät
yleensä ole niin verisiä. Ilmiöstä on
käytössä oikeuspoliittista tutkimustietoa, joka osoittaa, että mikäli maallikoilta kysytään tietyn rikoksen osalta seuraavat kysymykset: “Mikä mielestänne olisi oikea rangaistus? Mikä
on arviosi muiden vastaajien vastauksista? Minkä rangaistuksen tuomioistuin on todellisuudessa antanut?”,
maallikot yleensä yliarvioivat sen,
mitä kuvittelevat muiden vastaavan.
Tuomioistuinten rangaistustaso
on puolestaan yleensä arvioitu todellista lievemmäksi ja vastaajan oma
arvio on usein lähellä sitä, mitä todellisuudessa tuomita