Nuoret Lakimiehet 1/2007 - Rikos ja rangaistus | Page 22

“Rikosoikeuden alalla ei “taikatempuilla” voi saada muutosta aikaan, vaan kysymys on pitkäjänteisestä työstä, joka ei tuo poliittisia pisteitä.” teen edellyttämät säännöt on sisällytetty kirjoitettuun lakiin. Seuraamusjärjestelmän osalta on pikku hiljaa onnistuttu vähentämään ehdottoman vankeusrangaistuksen käyttöä. Esitän talous- ja väkivaltarikosten rangaistusten suhteuttamiseen liittyen ajatuksen, jonka mukaan tyypillinen suomalainen henkirikos on joko ryyppyporukan keskinäistä välienselvittelyä - yleensä siten, että sekä tekijä ja uhri ovat molemmat “antavana ja ottavana osapuolena” tai perheväkivaltaa, johon usein liittyy myös alkoholin käyttöä. Tällaisissa tapauksissa tekijä ei harkitse odotetta-vissa olevaa rangaistusta ennen rikoksentekopäätöstä, jolloin yleisestävyyden kannalta ei rangaistuksen ankaruudella ole mitään merkitystä. Sen sijaan talousrikoksissa on tyypillisesti kysymys pitkällisestä suunnittelusta, jossa odotettavissa oleva rangaistus (ja kiinnijäämisriski) voidaan ottaa huomioon yhtenä tekijänä. Koskinen toteaa, että seuraamusjärjestelmän yleisestävään vaikutukseen voidaan edellä esitetyllä tavalla suhtautua skeptisesti, mutta vaikka rangaistuksella ei olisi lainkaan pelotevaikutusta, on esimerkiksi tapon osalta syytä käyttää nykytasoisia rangaistuksia jo suojeltavan oikeushyvän arvon takia. Henkirikosten korkea rangaistustaso korostaa järjestelmän uskottavuutta ja luo siten eräänlaista välillistä yleispreventiota. Tämän ajatusmallin kanssa tuskin kukaan on eri mieltä. SUOMI RIKOSOIKEUDELLISENA YMPÄRISTÖNÄ Nykyään rikosasiat uutisoidaan näyttävästi ja usein myös melko provosoivasti – varsinkin iltapäivälehtien lööpeissä. Mediajulkisuuden jälkeen esimerkiksi internetin keskustelupalstat täyttyvät niin sanottua kansan oikeustajua edustavista anonyymeistä mielipiteistä, joiden mukaan Suomen seuraamusjärjestelmä on pääsääntöisesti liian “lepsu”. Koskinen katsoo, että tässä on kysymys lähinnä emotionaalisesta kirjoittelusta, tunteenpurkauksista. Mikäli niin sanottu kadunmies ajattelee asiaa vakavammin, vaatimukset eivät yleensä ole niin verisiä. Ilmiöstä on käytössä oikeuspoliittista tutkimustietoa, joka osoittaa, että mikäli maallikoilta kysytään tietyn rikoksen osalta seuraavat kysymykset: “Mikä mielestänne olisi oikea rangaistus? Mikä on arviosi muiden vastaajien vastauksista? Minkä rangaistuksen tuomioistuin on todellisuudessa antanut?”, maallikot yleensä yliarvioivat sen, mitä kuvittelevat muiden vastaavan. Tuomioistuinten rangaistustaso on puolestaan yleensä arvioitu todellista lievemmäksi ja vastaajan oma arvio on usein lähellä sitä, mitä todellisuudessa tuomita