Nuoret Lakimiehet 1/2007 - Rikos ja rangaistus | Page 20

Pekka Koskinen tuntee rikosoikeuden Janne Nyman PEKKA KOSKISEN TAUSTA JA URA Helsingin yliopiston rikosoikeuden emeritusprofessori Pekka Koskinen on syntyperäinen helsinkiläinen ja kirjoittanut ylioppilaaksi Ressun lukiosta. Opiskelupaikan Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta hän sai laivastossa suoritetun varusmiespalveluksen jälkeen vuonna 1962. Opiskelun alkuvaiheessa hänellä ei ollut juurikaan käsitystä rikosoikeudesta tai oikeustieteestä yleensä. Koskisen vuosikurssikavereihin lukeutui muun muassa edesmennyt vero-oikeuden professori Kari S. Tikka. Koskinen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi melko nopeassa aikataulussa ja sai stipendirahoitusta jatko-opiskeluja varten. Pian tiedekunnassa vapautui assistentuuri ja ensimmäiset peruskurssiluennot Koskinen piti 23 vuoden ikäisenä. Koskinen aloitti rikosoikeuden apulaisprofessuurin hoitamisen vuonna 1970 ja sittemmin professuurin hoitamisen. Kunniakas professorinura päättyi jäähyväisluentoon 28.2.2007 ja eläkkeelle siirtymiseen. Koskinen on tehnyt uransa puhtaasti yliopistolla, joskin hän ehti aloittaa vanhamuotoisen auskultoinnin Lohjalla 1960-luvun jälkipuolella. Viran järjestyttyä yliopistolla tuomioistuinharjoittelu jäi kesken. Koskinen harmittelee tätä, koska hän näkee auskultoinnin tuoman käytännön kokemuksen olevan tutkijallekin erittäin hyödyllistä. Auskultointikokemuksen puuttumisesta huolimatta Oikeusministeriö on nimittänyt Koskisen selvitysmieheksi tutkimaan rikosoikeuden kokonaisuudistuksen loppuun saattamisen edellyttämiä lainsäädäntötarpeita. Koskinen ei kuitenkaan pidä itseään kovin epäkäytännöllisenä. Koskinen on tehnyt paljon töitä lainvalmistelussa. Tämän tehtävän hän katsoo täydentävän oivallisesti hänen uraansa ja olevan erityisen hyödyllistä opetustyössä, kun lainvalmistelutyöhän osallistumalla kykenee ymmärtämään lainsäätäjän tarkoituksen. Koskisen pitkän uran aikana yliopiston perusasiat ovat hänen mielestään onneksi pysyneet ennallaan, eikä suuria muutoksia ole vuosien varrella tapahtunut. Yliopisto on työyhteisönä omalaatuinen, ja uran alussa yliopistomaailma oli nykyistä suppeampi. Hän pitää laadunparannushankkeita lähtökohtaisesti hyvänä asiana, mutta huomauttaa, että laadunvalvonta tuo mukanaan myös lisää byrokratiaa. Opetusmetodeista Koskinen luottaa perinteiseen luento-opetukseen. Pitkään tiedekunnan opetustaitotoimikunnan puheenjohtajana istuneena ja kymmeniä erilaisia opetusnäytteitä nähneenä hän tietää, että esimerkiksi tekniikan käyttäminen ei saa muodostua itsetarkoitukseksi eivätkä tekniset apuvälineet voi korvata puutteellista sisältöä. Haastattelijan näkemyksen mukaan sama pätee pitkälti oikeussaliin ja loppulausunnon pitämiseen. “Mikäli sinulla on jotakin sanottavaa, pelkkä taulu yleensä riittää”, Koskinen kiteyttää. Hieman erilaisena opetusmetodina voidaan kuitenkin ottaa esille Koskisen ja professori Martti Majasen suositut Tvärminnen seminaarit, joita on jär- 20 jestetty sekä perusopintojen että syventävien opintojen yhteydessä. Haastattelun aihehan ei liity edunvalvontaan, mutta en silti malta olla kysymättä Koskisen mielipidettä viimeksi vuonna 2004 esillä olleesta ns. Joensuun hankkeesta eli neljännen tutkinnonanto-oikeuden omaavan oikeustieteellisen tiedekunnan perustamisesta Joensuuhun. Koskinen toteaa, että Joensuuhun on sinänsä kertynyt melkoinen potentiaali hyvää opetusta ja tutkimusta, joten tieteelliseltä kannalta tutkinnonantooikeus ei välttämättä olisi huono asia. Hän painottaa kommentoivansa asiaa puhtaasti tieteelliseltä kannalta eikä tässä ota kantaa esimerkiksi aloituspaikkamääriin. Koskinen on kuitenkin huolissaan maaseututiedekunnan kehittämisen mahdollisesta Helsingin asemaa heikentävästä vaikutuksesta. RIKOSLAIN KOKONAISUUDISTUS Oikeusministeriö on hiljattain nimittänyt Pekka Koskisen selvitysmieheksi tutkimaan rikosoikeuden kokonaisuudistuksen loppuun saattamisen edellyttämiä lainsäädäntötarpeita. Koskinen on koko uransa ajan ollut mukana vuonna 1972 alkaneessa rikoslain kokonaisuudistushankkeessa. Uudistuksen painopiste on ollut lain erityisessä osassa. Kriminalisointien kenttä oli tullut vuosisatojen aikana hyvin sekavaksi ja rangaistus-