Nuoret Lakimiehet 1/2007 - Rikos ja rangaistus | Page 20
Pekka Koskinen
tuntee rikosoikeuden
Janne Nyman
PEKKA KOSKISEN
TAUSTA JA URA
Helsingin yliopiston rikosoikeuden emeritusprofessori Pekka
Koskinen on syntyperäinen helsinkiläinen ja kirjoittanut ylioppilaaksi Ressun lukiosta. Opiskelupaikan
Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta hän sai laivastossa suoritetun varusmiespalveluksen jälkeen vuonna 1962. Opiskelun alkuvaiheessa hänellä ei ollut juurikaan käsitystä rikosoikeudesta tai oikeustieteestä yleensä.
Koskisen vuosikurssikavereihin lukeutui muun muassa edesmennyt
vero-oikeuden professori Kari S.
Tikka.
Koskinen valmistui oikeustieteen
kandidaatiksi melko nopeassa aikataulussa ja sai stipendirahoitusta jatko-opiskeluja varten. Pian tiedekunnassa vapautui assistentuuri ja ensimmäiset peruskurssiluennot Koskinen
piti 23 vuoden ikäisenä. Koskinen
aloitti rikosoikeuden apulaisprofessuurin hoitamisen vuonna 1970 ja
sittemmin professuurin hoitamisen.
Kunniakas professorinura päättyi jäähyväisluentoon 28.2.2007 ja eläkkeelle siirtymiseen.
Koskinen on tehnyt uransa puhtaasti yliopistolla, joskin hän ehti
aloittaa vanhamuotoisen auskultoinnin Lohjalla 1960-luvun jälkipuolella. Viran järjestyttyä yliopistolla tuomioistuinharjoittelu jäi kesken. Koskinen harmittelee tätä, koska hän
näkee auskultoinnin tuoman käytännön kokemuksen olevan tutkijallekin
erittäin hyödyllistä. Auskultointikokemuksen puuttumisesta huolimatta
Oikeusministeriö on nimittänyt Koskisen
selvitysmieheksi tutkimaan rikosoikeuden
kokonaisuudistuksen loppuun saattamisen
edellyttämiä lainsäädäntötarpeita.
Koskinen ei kuitenkaan pidä itseään
kovin epäkäytännöllisenä. Koskinen
on tehnyt paljon töitä lainvalmistelussa. Tämän tehtävän hän katsoo
täydentävän oivallisesti hänen uraansa ja olevan erityisen hyödyllistä opetustyössä, kun lainvalmistelutyöhän
osallistumalla kykenee ymmärtämään lainsäätäjän tarkoituksen.
Koskisen pitkän uran aikana yliopiston perusasiat ovat hänen mielestään onneksi pysyneet ennallaan,
eikä suuria muutoksia ole vuosien
varrella tapahtunut. Yliopisto on työyhteisönä omalaatuinen, ja uran alussa yliopistomaailma oli nykyistä suppeampi. Hän pitää laadunparannushankkeita lähtökohtaisesti hyvänä
asiana, mutta huomauttaa, että laadunvalvonta tuo mukanaan myös
lisää byrokratiaa.
Opetusmetodeista Koskinen luottaa perinteiseen luento-opetukseen.
Pitkään tiedekunnan opetustaitotoimikunnan puheenjohtajana istuneena ja kymmeniä erilaisia opetusnäytteitä nähneenä hän tietää, että esimerkiksi tekniikan käyttäminen ei saa
muodostua itsetarkoitukseksi eivätkä
tekniset apuvälineet voi korvata puutteellista sisältöä. Haastattelijan näkemyksen mukaan sama pätee pitkälti
oikeussaliin ja loppulausunnon pitämiseen. “Mikäli sinulla on jotakin sanottavaa, pelkkä taulu yleensä riittää”, Koskinen kiteyttää. Hieman erilaisena opetusmetodina voidaan kuitenkin ottaa esille Koskisen ja professori Martti Majasen suositut
Tvärminnen seminaarit, joita on jär-
20
jestetty sekä perusopintojen että syventävien opintojen yhteydessä.
Haastattelun aihehan ei liity
edunvalvontaan, mutta en silti malta
olla kysymättä Koskisen mielipidettä viimeksi vuonna 2004 esillä olleesta ns. Joensuun hankkeesta eli neljännen tutkinnonanto-oikeuden
omaavan oikeustieteellisen tiedekunnan perustamisesta Joensuuhun. Koskinen toteaa, että Joensuuhun on sinänsä kertynyt melkoinen potentiaali hyvää opetusta ja tutkimusta, joten
tieteelliseltä kannalta tutkinnonantooikeus ei välttämättä olisi huono asia.
Hän painottaa kommentoivansa asiaa puhtaasti tieteelliseltä kannalta
eikä tässä ota kantaa esimerkiksi aloituspaikkamääriin. Koskinen on kuitenkin huolissaan maaseututiedekunnan kehittämisen mahdollisesta Helsingin asemaa heikentävästä vaikutuksesta.
RIKOSLAIN
KOKONAISUUDISTUS
Oikeusministeriö on hiljattain
nimittänyt Pekka Koskisen selvitysmieheksi tutkimaan rikosoikeuden
kokonaisuudistuksen loppuun saattamisen edellyttämiä lainsäädäntötarpeita. Koskinen on koko uransa ajan
ollut mukana vuonna 1972 alkaneessa rikoslain kokonaisuudistushankkeessa.
Uudistuksen painopiste on ollut
lain erityisessä osassa. Kriminalisointien kenttä oli tullut vuosisatojen aikana hyvin sekavaksi ja rangaistus-