Nuoret Lakimiehet 1/2007 - Rikos ja rangaistus | Page 18

Esittelyssä nuori lakimies Juha-Pekka Hippi Elli Murole Tällä kertaa esittelyssä nuori lakimies -palstalla haastateltavana on Juha-Pekka Hippi. J-P (tai usein vaan Hippi) valmistui Lapin yliopistosta syksyllä 2005. Ensin näytti siltä, että Hipistä tulee virkamies. Hän työskenteli ulkoasiainministeriössä yleisten EU asioiden yksikössä sekä sosiaali- ja terveysministeriössä. Nuoren lakimiehen uran valintaan on vaikuttanut Hipin osalta ns. ajautumisteoria, eli sillä mihin töihin hakeutuu tai pääsee valmistumisen jälkeen voi olla pidempiaikainen merkitys koko urakehityksessä. Hippi kuitenkin mietti, että virkamiesura saattaa olla hänelle ainakin vielä hieman liian “turpeeseen sidottu”, joten hän siirtyi asianajopuolelle. Hipillä oli CV Lakimiesliiton rekrypalvelussa. Sieltä Hipin bongasi Asianajotoimisto Sorsa Oy, jonka palveluksessa Hippi nyt työskentelee. Hippiä siis kysyttiin töihin, eli työpaikka voi vielä nykyäänkin olla mahdollista saada ilman sadan hakemuksen lähettämistä ja hermoromahdusta. Hippi oli opiskeluaikana tuttu näky mm. Lapin yliopiston, ylioppilaskunnan, ainejärjestö Artiklan ja Lakimiesliiton eri toimielimissä. Hippi epäileekin, että sai yliannostuksen järjestötoiminnasta ja on nyt pienen tauon jälkeen aktivoitunut Nuoret Lakimiehet ry:n toiminnassa. Uusiin, aikaa vieviin järjestötehtäviin aika ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi kypsä. Vastuullisista tehtävistä puheen ollen Hippi kertoo politiikan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kiinnostavan häntä. Puoluekanta vaan on hänen mukaansa vielä määrittelemättä. Tämä haastattelu tehtiin helsinkiläisessä kahvilassa, jossa sattui olemaan samaan aikaan menossa kepulaisen Julma-Juhan vaalitilaisuus. Paikalla oli myös Hipin heimoveli, Kuopion suunnalta Iisalmesta kotoisin oleva puolustusministeri Seppo Kääriäinen. Savolaisuuskeskustelu pääsee vauhtiin ja Hippi kertoo savolaisvitsin: Nainen oli Kuopion juna-asemalla lippuluukulla töissä. Lippuluukun ikkunan vieressä oli penkki, jossa savolaisäijä istuskeli ja laittoi tupakaksi tupakointikieltokyltistä huolimatta. Nainen huusi miehelle luukun takaa: “Ei tiällä sua polttoo!” Äijä ei reagoinut tähän mitenkään, katseli vaan ihmeissään. Nainen toisti saman kovempaa, mutta äijä vaan jatkoi tuprutteluaan. Lopulta nainen melkein huusi kopin takaa miehelle, että ettekö työ jo usko, ei tiällä sua polttoo! Tällöin savolaisäijä tokaisi siihen lakonisesti: “No mittees mänit sinne!” Savolaisvitseistä siirryttiin keskustelemaan auskultoinnista. Auskultointipaikka varsinkin pääkaupunkiseudulla kiinnostaisi. Toisaalta jo auskultoineiden kertomusten perusteella Hippi on notaarikoulutuksessa jonkinlaisen uudistamisen kannalla. Ruotsissa on kuulemma toimiva kaksi vuotta kestävä tuomioistuinharjoittelu. Rikosasianajajan homma on Hipin mielestä ollut kiinnostavaa. Luottamus asiakkaan ja avustajan välillä on tärkeintä, missä tarvitaan psykologista silmää. Hauskinta työssä onkin ihmiskontaktit ja vaihtelevuus. Toisaalta asiakkaiden ihmiskohtalot voivat askarruttaa välillä. Rikolliseen elämäntapaan pätee Hipin mielestä usein edellä mainittu ajautumisteoria, kuten Hipin tekemästä asiakashaastattelusta ilmenee. Hippi ei kuitenkaan aio kyynistyä työssään, vaan uskoo oikeusjärjestelmään ja työn ongelmia ei tule alkaa kantaa taakkanaan. Tulevaisuuden näkymät Hippi pitää vielä avoinna. Tällä hetkellä pätkätyöläisenä oleminen ei ahdista. Vakituinen työpaikka tai virka voisi tuntua jopa liian paperin makuiselta ja keski-ikäiseltä. Hipistä siis kuullaan vielä! 18