Nuoret Lakimiehet 1/2007 - Rikos ja rangaistus | Page 18
Esittelyssä nuori lakimies
Juha-Pekka Hippi
Elli Murole
Tällä kertaa esittelyssä nuori lakimies -palstalla haastateltavana
on Juha-Pekka Hippi. J-P (tai usein
vaan Hippi) valmistui Lapin yliopistosta syksyllä 2005. Ensin näytti siltä, että Hipistä tulee virkamies.
Hän työskenteli ulkoasiainministeriössä yleisten EU asioiden yksikössä sekä sosiaali- ja terveysministeriössä. Nuoren lakimiehen uran
valintaan on vaikuttanut Hipin
osalta ns. ajautumisteoria, eli sillä
mihin töihin hakeutuu tai pääsee
valmistumisen jälkeen voi olla pidempiaikainen merkitys koko urakehityksessä.
Hippi kuitenkin mietti, että virkamiesura saattaa olla hänelle ainakin vielä hieman liian “turpeeseen
sidottu”, joten hän siirtyi asianajopuolelle. Hipillä oli CV Lakimiesliiton rekrypalvelussa. Sieltä Hipin bongasi Asianajotoimisto Sorsa Oy, jonka palveluksessa Hippi nyt työskentelee. Hippiä siis kysyttiin töihin, eli
työpaikka voi vielä nykyäänkin olla
mahdollista saada ilman sadan hakemuksen lähettämistä ja hermoromahdusta.
Hippi oli opiskeluaikana tuttu
näky mm. Lapin yliopiston, ylioppilaskunnan, ainejärjestö Artiklan ja
Lakimiesliiton eri toimielimissä. Hippi epäileekin, että sai yliannostuksen
järjestötoiminnasta ja on nyt pienen
tauon jälkeen aktivoitunut Nuoret
Lakimiehet ry:n toiminnassa. Uusiin,
aikaa vieviin järjestötehtäviin aika ei
kuitenkaan ole vielä tarpeeksi kypsä.
Vastuullisista tehtävistä puheen
ollen Hippi kertoo politiikan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kiinnostavan häntä. Puoluekanta vaan on
hänen mukaansa vielä määrittelemättä. Tämä haastattelu tehtiin helsinkiläisessä kahvilassa, jossa sattui olemaan samaan aikaan menossa kepulaisen Julma-Juhan vaalitilaisuus.
Paikalla oli myös Hipin heimoveli,
Kuopion suunnalta Iisalmesta kotoisin oleva puolustusministeri Seppo
Kääriäinen. Savolaisuuskeskustelu
pääsee vauhtiin ja Hippi kertoo savolaisvitsin:
Nainen oli Kuopion juna-asemalla lippuluukulla töissä. Lippuluukun
ikkunan vieressä oli penkki, jossa
savolaisäijä istuskeli ja laittoi tupakaksi tupakointikieltokyltistä huolimatta. Nainen huusi miehelle luukun
takaa: “Ei tiällä sua polttoo!” Äijä ei
reagoinut tähän mitenkään, katseli
vaan ihmeissään. Nainen toisti saman
kovempaa, mutta äijä vaan jatkoi tuprutteluaan. Lopulta nainen melkein
huusi kopin takaa miehelle, että ettekö työ jo usko, ei tiällä sua polttoo!
Tällöin savolaisäijä tokaisi siihen lakonisesti: “No mittees mänit sinne!”
Savolaisvitseistä siirryttiin keskustelemaan auskultoinnista. Auskultointipaikka varsinkin pääkaupunkiseudulla kiinnostaisi. Toisaalta jo
auskultoineiden kertomusten perusteella Hippi on notaarikoulutuksessa
jonkinlaisen uudistamisen kannalla.
Ruotsissa on kuulemma toimiva kaksi
vuotta kestävä tuomioistuinharjoittelu.
Rikosasianajajan homma on Hipin mielestä ollut kiinnostavaa. Luottamus asiakkaan ja avustajan välillä
on tärkeintä, missä tarvitaan psykologista silmää. Hauskinta työssä onkin ihmiskontaktit ja vaihtelevuus.
Toisaalta asiakkaiden ihmiskohtalot
voivat askarruttaa välillä. Rikolliseen
elämäntapaan pätee Hipin mielestä
usein edellä mainittu ajautumisteoria, kuten Hipin tekemästä asiakashaastattelusta ilmenee. Hippi ei kuitenkaan aio kyynistyä työssään, vaan
uskoo oikeusjärjestelmään ja työn
ongelmia ei tule alkaa kantaa taakkanaan.
Tulevaisuuden näkymät Hippi
pitää vielä avoinna. Tällä hetkellä
pätkätyöläisenä oleminen ei ahdista.
Vakituinen työpaikka tai virka voisi
tuntua jopa liian paperin makuiselta
ja keski-ikäiseltä. Hipistä siis kuullaan vielä!
18