Nuoret Lakimiehet 1/2007 - Rikos ja rangaistus | Page 17
käsittelyn jos näyttää siltä, että jutun
eväät eivät riitä.
Tottakai syyttäjän tehtävä on syyttää, mutta etenkin niissä jutuissa,
mitä apulaissyyttäjä voi käsitellä, tulee tarve arvioida asiaa monelta eri
kantilta, esim. onko juttu kovin vähäinen, tekijä nuori jne. Haastavinta
on ehkä juuri se että osaa tulkita tapauksen oikein ja uskaltaa reagoida
siihen oikein ja vieläpä nopeasti kovan työpaineen alla. Ja toisaalta malttaa harkita asiaa riittävän pitkään ja
määrätä vaikka lisätutkintaa suoritettavaksi jos materiaali ei ole riittävän
kattavaa oikeudenkäynnin pohjaksi.
Syyttäjänvirasto ei ole mikään postikonttori vaan sen harteilla on tehdä
päätös valjastetaanko yhteiskunnan
moiteresurssit jossain jutussa, eli siihen liittyy suunnaton vastuu. Esimerkiksi tuomioistuinhan vain tuomitsee
tai on tuomitsematta.
Tyhmintä on ehkä se, että työhön
liittyy myös paljon sellaista, minkä
tietokone osaisi tehdä paremmin ja
tarkemmin. Vaikka asianhallinta- ja
muut tietojärjestelmät ovat Suomessa huomattavan kehittyneitä useisiin
muihin maihin verrattuna, kuluu resursseja paljon esimerkiksi sakkojen
vahvistamisen yhteydessä teknisten
yksityiskohtien tarkistamiseen. Se
puolestaan syö aikaa niiltä tehtäviltä
joissa syyttäjän panosta todella tarvittaisiin. Pääsääntöisesti organisaatio kyllä toimii hyvin.”
Mitä mieltä olet apulaissyyttäjien koulutuksesta ja työnohjauksesta?
“Koulutus ja työnohjaus oli mielestäni hyvin järjestetty. Ainahan on
kehittämisen varaa, mutta syyttäjälaitoshan on tunnettu hyvästä koulutuksestaan, niin kuin pitääkin.”
Mitä mieltä kokemustesi perusteella olet syyttäjien erikoistumisen
tarpeesta, entä tuomareiden?
“Omissa jutuissani erikoistumisen tarvetta ei sinänsä ollut, tavallisten ihmisten tavallisia rikoksia ne
enimmäkseen olivat. Jotkut tosin ikävämpiä kuin toiset. Käsitykseni on,
että erikoistumisen kautta saavutetaan työekonomiaa kun samojen asioiden miettimiseen ei kulu aikaa.
Vuoden 2006 apulaissyyttäjiä, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ja valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki.
Riittää että muutamat henkilöt tietävät miten pyörä keksitään.
Tuomareiden joukossa erikoistumisen tarve onkin suorastaan huutava. Jos syyttäjä on asiantuntevin taho
salissa, niin vaarana on että tuomioistuin ei osaa kriittisesti arvioida
syyttäjän esitystä. Syyttäjähän on tullut saliin syyttämään, ei voida kohtuudella odottaa että hän liiaksi hoitaa myös puolustuksen tehtäviä. Itse
en ainakaan haluaisi tulla tuomituksi sellaisen tuomarin toimesta joka
joutuu kysymään syyttäjältä neuvoa.
Lautamiehet ovat sitten oma lukunsa. Kollegiaalinen päätöksenteko tai
sen mahdollisuus lienee tärkeää tuomioharkinnassa, ja nykyinen järjestely on varmasti kustannustehokas.
En kyllä ymmärrä miten he monimutkaisissa ja vaativissa jutuissa sitten pysyvät mukana.
Tosin monella taholla on tarvetta
mystifioida rikosoikeutta ja siihen
liittyvää päätöksentekoa. Kyllä juttujen pitää olla ihan järjellä ymmärrettävissä. Ja jos eivät ole niin onko sitten vika jutussa?”
Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa on tuomareilla tietty “oma
syyttäjä” työparina; mitä olet siitä
mieltä, vaarantuuko syyttäjän riippumattomuus?
“Näin tosiaan on ja onhan se hyvä
että osaa ennakoida miten joissain
17
jutuissa tullaan menettelemään. Joillekin säännöt ovat joustavampia kuin
toisille, ja jotkut osaavat perustella
ratkaisunsa paremmin kuin toiset.
Syyttäjän työn kannaltahan asia on
ihan ok. Eri asia on, miltä se ulospäin näyttää. En näe siinä suurta oikeusturvaongelmaa, kunhan pidetään
huolta että tuomariksi ei ole eksynyt
henkilö joka mieluummin olisi syyttäjä tai toisinpäin.”
Onko syyttäjän työ kovinkin itsenäistä, sisältyikö siihen lainkaan tiimityöskentelyä?
“Syyttäjän työ on kyllä vähän liiankin itsenäistä. Laitoksen sisällä ja
ihan virastotasolla pitäisi keskustella enemmän ja tärkeistä asioista.
Työn luonne tosin on sellainen että
tiettyjä juttutyyppejä lukuun ottamatta niistä on vaikea irrottaa tiimityöskentelyksi sopivaa kokonaisuutta.
Sen sijaan ratkaisulinjoista ja yhtenäisistä toimintamalleista tulisi puhua enemmän ja avoimesti. Tosin
syyttäjälaitos on melko nuori ja meikäläinen lakimieskulttuuri ei vielä ole
ehkä tottunut siihen että on olemassa ja tulee olla erilaisia ammattikulttuureja, joiden puitteissa asiat nähdään eri tavoin. Tekemällä tehtyä tiimityötä en kaipaisi