Nuoret Lakimiehet 1/2007 - Rikos ja rangaistus | Page 17

käsittelyn jos näyttää siltä, että jutun eväät eivät riitä. Tottakai syyttäjän tehtävä on syyttää, mutta etenkin niissä jutuissa, mitä apulaissyyttäjä voi käsitellä, tulee tarve arvioida asiaa monelta eri kantilta, esim. onko juttu kovin vähäinen, tekijä nuori jne. Haastavinta on ehkä juuri se että osaa tulkita tapauksen oikein ja uskaltaa reagoida siihen oikein ja vieläpä nopeasti kovan työpaineen alla. Ja toisaalta malttaa harkita asiaa riittävän pitkään ja määrätä vaikka lisätutkintaa suoritettavaksi jos materiaali ei ole riittävän kattavaa oikeudenkäynnin pohjaksi. Syyttäjänvirasto ei ole mikään postikonttori vaan sen harteilla on tehdä päätös valjastetaanko yhteiskunnan moiteresurssit jossain jutussa, eli siihen liittyy suunnaton vastuu. Esimerkiksi tuomioistuinhan vain tuomitsee tai on tuomitsematta. Tyhmintä on ehkä se, että työhön liittyy myös paljon sellaista, minkä tietokone osaisi tehdä paremmin ja tarkemmin. Vaikka asianhallinta- ja muut tietojärjestelmät ovat Suomessa huomattavan kehittyneitä useisiin muihin maihin verrattuna, kuluu resursseja paljon esimerkiksi sakkojen vahvistamisen yhteydessä teknisten yksityiskohtien tarkistamiseen. Se puolestaan syö aikaa niiltä tehtäviltä joissa syyttäjän panosta todella tarvittaisiin. Pääsääntöisesti organisaatio kyllä toimii hyvin.” Mitä mieltä olet apulaissyyttäjien koulutuksesta ja työnohjauksesta? “Koulutus ja työnohjaus oli mielestäni hyvin järjestetty. Ainahan on kehittämisen varaa, mutta syyttäjälaitoshan on tunnettu hyvästä koulutuksestaan, niin kuin pitääkin.” Mitä mieltä kokemustesi perusteella olet syyttäjien erikoistumisen tarpeesta, entä tuomareiden? “Omissa jutuissani erikoistumisen tarvetta ei sinänsä ollut, tavallisten ihmisten tavallisia rikoksia ne enimmäkseen olivat. Jotkut tosin ikävämpiä kuin toiset. Käsitykseni on, että erikoistumisen kautta saavutetaan työekonomiaa kun samojen asioiden miettimiseen ei kulu aikaa. Vuoden 2006 apulaissyyttäjiä, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ja valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki. Riittää että muutamat henkilöt tietävät miten pyörä keksitään. Tuomareiden joukossa erikoistumisen tarve onkin suorastaan huutava. Jos syyttäjä on asiantuntevin taho salissa, niin vaarana on että tuomioistuin ei osaa kriittisesti arvioida syyttäjän esitystä. Syyttäjähän on tullut saliin syyttämään, ei voida kohtuudella odottaa että hän liiaksi hoitaa myös puolustuksen tehtäviä. Itse en ainakaan haluaisi tulla tuomituksi sellaisen tuomarin toimesta joka joutuu kysymään syyttäjältä neuvoa. Lautamiehet ovat sitten oma lukunsa. Kollegiaalinen päätöksenteko tai sen mahdollisuus lienee tärkeää tuomioharkinnassa, ja nykyinen järjestely on varmasti kustannustehokas. En kyllä ymmärrä miten he monimutkaisissa ja vaativissa jutuissa sitten pysyvät mukana. Tosin monella taholla on tarvetta mystifioida rikosoikeutta ja siihen liittyvää päätöksentekoa. Kyllä juttujen pitää olla ihan järjellä ymmärrettävissä. Ja jos eivät ole niin onko sitten vika jutussa?” Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa on tuomareilla tietty “oma syyttäjä” työparina; mitä olet siitä mieltä, vaarantuuko syyttäjän riippumattomuus? “Näin tosiaan on ja onhan se hyvä että osaa ennakoida miten joissain 17 jutuissa tullaan menettelemään. Joillekin säännöt ovat joustavampia kuin toisille, ja jotkut osaavat perustella ratkaisunsa paremmin kuin toiset. Syyttäjän työn kannaltahan asia on ihan ok. Eri asia on, miltä se ulospäin näyttää. En näe siinä suurta oikeusturvaongelmaa, kunhan pidetään huolta että tuomariksi ei ole eksynyt henkilö joka mieluummin olisi syyttäjä tai toisinpäin.” Onko syyttäjän työ kovinkin itsenäistä, sisältyikö siihen lainkaan tiimityöskentelyä? “Syyttäjän työ on kyllä vähän liiankin itsenäistä. Laitoksen sisällä ja ihan virastotasolla pitäisi keskustella enemmän ja tärkeistä asioista. Työn luonne tosin on sellainen että tiettyjä juttutyyppejä lukuun ottamatta niistä on vaikea irrottaa tiimityöskentelyksi sopivaa kokonaisuutta. Sen sijaan ratkaisulinjoista ja yhtenäisistä toimintamalleista tulisi puhua enemmän ja avoimesti. Tosin syyttäjälaitos on melko nuori ja meikäläinen lakimieskulttuuri ei vielä ole ehkä tottunut siihen että on olemassa ja tulee olla erilaisia ammattikulttuureja, joiden puitteissa asiat nähdään eri tavoin. Tekemällä tehtyä tiimityötä en kaipaisi