Nuoret Lakimiehet 1/2007 - Rikos ja rangaistus | Page 14
Viininmaistelu
- snobbailua vai harrastus siinä missä suunnistuskin?
Niklas Andberg
Mitä viini itse asiassa edes on?
Sanakirjan mukaan se on “yleensä
rypäleistä käymisteitse valmistettu
alkoholijuoma”. Tosiasiassa viini on
ensisijaisesti nautintoaine ja ruoan
kumppani. Oikein yhdisteltyinä
yksinkertaisimmatkin ruokalajit ja
kaikkein vaatimattomimmatkin
viinit saattavat maistua ihastuttavilta makuelämyksiltä. Toisaalta
väärän viinin valinta saattaa pilata parhaankin aterian. Suurin ongelma saattaa olla oikean yhdistelmän löytäminen.
Viinin historia ulottuu todella
kauaksi menneisyyteen. Viinin tiedetään syntyneen idässä samaan aikaan
kuin kulttuurikin. Se millaisena me
nyt tunnemme viinin, on kuitenkin
täysin eri juomaa. Meidän jäljitettävissämme oleva viiniaika alkoi vuoden 1100 eKr. tienoilla, kun foinikialaiset ja 350 vuotta myöhemmin myös
kreikkalaiset alkoivat perustaa siirtokuntia Välimeren rannoille. Silloin
viini saapui “kotiinsa”, eli Italiaan,
Ranskaan ja Espanjaan. Toki valmistusmenetelmät ja käytettävissä oleva
tekniikka on tuona aikana muuttunut,
mutta ei kuitenkaan merkittävästi.
Mitkä asiat sitten oikein vaikuttavat viinin luonteeseen? Ilmeisestikin yksi ratkaisevista tekijöistä, joka
erottaa yhden viinin toisesta, on raaka-aineena käytettävä rypälelajike.
Sen lisäksi, että kypsemmistä ja makeammista rypäleistä tulee alkoholipitoisempaa viiniä, niin eri rypälelajikkeista tulee erilaisia viinejä.
Seuraavaksi tärkein tekijä on ilmasto. Viini kasvaa parhaiten, ja oi-
keastaan ainoastaan, 30. ja 50. leveyspiirien välissä. Ihanteellinen vuoden keskilämpötila on 15 astetta.
Kasvukautenaan viini tarvitsee vähintään 1 300 tuntia auringonvaloa
ja 800 mm sadetta. Tämän jälkeen
viiniin vaikuttavat eniten kasvatusja valmistusmenetelmät.
Itse rypäleviinit voi jaotella värin
ja kuplivuutensa perusteella neljään
ryhmään: puna-, valko-, rosee- ja
kuohuviineihin. Kukin ryhmistä voidaan vielä lokeroida yksityiskohtaisimpiin luokkiin, joista hyvänä esimerkkinä samppanja. Kaikki samppanja on kuohuviiniä, mutta kaikki
kuohuviini ei ole samppanjaa.
Maailmassa tuotetaan viiniä noin
260 miljoonaa hehtolitraa joka vuosi. Suurimmat tuottajamaat ovat
Ranska, Italia, ja Espanja, jotka tuottavat noin puolet koko maailman tuotannosta. Yhdysvallat ja Argentiina
tulevat listalla seuraavina, mutta
Yhdysvaltojen tuotanto on ainoastaan
puolet Espanjan tuotannosta ja Argentiinan vielä merkittävästi vähemmän.
Nyt kun itse viini on pääpiirteittäin selvitetty, niin voimmekin siirtyä sen maistamiseen. Aloittelevista
viininjuojista kaikki viinit maistuvat
enemmän tai vähemmän samalta.
Viini on yksinkertaisesti viiniä. Viinin maku muuttuu täysin, kun alamme maistella sitä kuin ammattilaiset.
Viinin maistaminen, toisin kuin
sen pelkkä juominen, tuo esille viinin tarinan käyttämällä apunaan
maistelijan näkö-, haju- ja makuaistia. Kun katsot, haistelet ja maistat
viiniä, niin kukin aisti joko vahvistaa tai kumoaa muiden aistien havainnot – tässä yksinkertaisuudessaan prosessi, jolla päätelmät mais-
14
teltavasta viinistä tehdään. Kuten
musiikista ja taiteestakin, niin myös
viinistä nauttii enemmän jos siitä saa
vähäisintäkään lisätietoa. Jokainen
meistä voi harrastaa viinejä. Toisten
haju- ja makuaistit saattavat olla tarkempia kuin toisten, mutta loppupeleissä tällä asialla ei ole suurtakaan
merkitystä nautinnon kannalta.
Viinikieltä on usein moitittu yliampuvaksi ja monisanaiseksi hälynpölyksi, jonka seurauksena viiniharrastus on leimattu “snobbailuksi”.
Kaikissa viiniä tuottavissa maissa on
vuosisatojen kuluessa kehittynyt oma
sanastonsa, jolla kuvataan viinin aistinvaraisesti havaittavia ominaisuuksia. Tosiasiassa itse viinikieli ei kuitenkaan ole tarkka kieli, sillä eri
maiden väliset standardit puuttuvat
siitä kokonaan. Jopa alan asiantuntijoiden käyttämissä termeissä on vivahde- ja jopa merkityseroja. Helpointa lienee yrittää löytää viinistä
joku jokapäiväiseen elämään liittyvä
aistimus, jolla on maistajalle vissi
merkitys.
Kysyttäessä, että mikä viini sitten on hyvä, niin voit huoletta aina
vastata oman lempiviinisi, sillä paras apusi viinin maistamisessa on
oma makusi. Aluksi viiniharrastus on
yhtä edullinen kuin mikä muu tahansa, vaikkapa alussa mainitsemani
suunnistus. Kun maku kehittyy, niin
myös viinit tuppaavat yleensä kallistumaan. Jossain vaiheessa eteen tulee oman viinikaapin hankinta tai
osakkuuden hankkiminen jostain viinikellarista. Parasta asiassa on kuitenkin se, että voit itse p