Nuoret Lakimiehet 1/2007 - Rikos ja rangaistus | Page 14

Viininmaistelu - snobbailua vai harrastus siinä missä suunnistuskin? Niklas Andberg Mitä viini itse asiassa edes on? Sanakirjan mukaan se on “yleensä rypäleistä käymisteitse valmistettu alkoholijuoma”. Tosiasiassa viini on ensisijaisesti nautintoaine ja ruoan kumppani. Oikein yhdisteltyinä yksinkertaisimmatkin ruokalajit ja kaikkein vaatimattomimmatkin viinit saattavat maistua ihastuttavilta makuelämyksiltä. Toisaalta väärän viinin valinta saattaa pilata parhaankin aterian. Suurin ongelma saattaa olla oikean yhdistelmän löytäminen. Viinin historia ulottuu todella kauaksi menneisyyteen. Viinin tiedetään syntyneen idässä samaan aikaan kuin kulttuurikin. Se millaisena me nyt tunnemme viinin, on kuitenkin täysin eri juomaa. Meidän jäljitettävissämme oleva viiniaika alkoi vuoden 1100 eKr. tienoilla, kun foinikialaiset ja 350 vuotta myöhemmin myös kreikkalaiset alkoivat perustaa siirtokuntia Välimeren rannoille. Silloin viini saapui “kotiinsa”, eli Italiaan, Ranskaan ja Espanjaan. Toki valmistusmenetelmät ja käytettävissä oleva tekniikka on tuona aikana muuttunut, mutta ei kuitenkaan merkittävästi. Mitkä asiat sitten oikein vaikuttavat viinin luonteeseen? Ilmeisestikin yksi ratkaisevista tekijöistä, joka erottaa yhden viinin toisesta, on raaka-aineena käytettävä rypälelajike. Sen lisäksi, että kypsemmistä ja makeammista rypäleistä tulee alkoholipitoisempaa viiniä, niin eri rypälelajikkeista tulee erilaisia viinejä. Seuraavaksi tärkein tekijä on ilmasto. Viini kasvaa parhaiten, ja oi- keastaan ainoastaan, 30. ja 50. leveyspiirien välissä. Ihanteellinen vuoden keskilämpötila on 15 astetta. Kasvukautenaan viini tarvitsee vähintään 1 300 tuntia auringonvaloa ja 800 mm sadetta. Tämän jälkeen viiniin vaikuttavat eniten kasvatusja valmistusmenetelmät. Itse rypäleviinit voi jaotella värin ja kuplivuutensa perusteella neljään ryhmään: puna-, valko-, rosee- ja kuohuviineihin. Kukin ryhmistä voidaan vielä lokeroida yksityiskohtaisimpiin luokkiin, joista hyvänä esimerkkinä samppanja. Kaikki samppanja on kuohuviiniä, mutta kaikki kuohuviini ei ole samppanjaa. Maailmassa tuotetaan viiniä noin 260 miljoonaa hehtolitraa joka vuosi. Suurimmat tuottajamaat ovat Ranska, Italia, ja Espanja, jotka tuottavat noin puolet koko maailman tuotannosta. Yhdysvallat ja Argentiina tulevat listalla seuraavina, mutta Yhdysvaltojen tuotanto on ainoastaan puolet Espanjan tuotannosta ja Argentiinan vielä merkittävästi vähemmän. Nyt kun itse viini on pääpiirteittäin selvitetty, niin voimmekin siirtyä sen maistamiseen. Aloittelevista viininjuojista kaikki viinit maistuvat enemmän tai vähemmän samalta. Viini on yksinkertaisesti viiniä. Viinin maku muuttuu täysin, kun alamme maistella sitä kuin ammattilaiset. Viinin maistaminen, toisin kuin sen pelkkä juominen, tuo esille viinin tarinan käyttämällä apunaan maistelijan näkö-, haju- ja makuaistia. Kun katsot, haistelet ja maistat viiniä, niin kukin aisti joko vahvistaa tai kumoaa muiden aistien havainnot – tässä yksinkertaisuudessaan prosessi, jolla päätelmät mais- 14 teltavasta viinistä tehdään. Kuten musiikista ja taiteestakin, niin myös viinistä nauttii enemmän jos siitä saa vähäisintäkään lisätietoa. Jokainen meistä voi harrastaa viinejä. Toisten haju- ja makuaistit saattavat olla tarkempia kuin toisten, mutta loppupeleissä tällä asialla ei ole suurtakaan merkitystä nautinnon kannalta. Viinikieltä on usein moitittu yliampuvaksi ja monisanaiseksi hälynpölyksi, jonka seurauksena viiniharrastus on leimattu “snobbailuksi”. Kaikissa viiniä tuottavissa maissa on vuosisatojen kuluessa kehittynyt oma sanastonsa, jolla kuvataan viinin aistinvaraisesti havaittavia ominaisuuksia. Tosiasiassa itse viinikieli ei kuitenkaan ole tarkka kieli, sillä eri maiden väliset standardit puuttuvat siitä kokonaan. Jopa alan asiantuntijoiden käyttämissä termeissä on vivahde- ja jopa merkityseroja. Helpointa lienee yrittää löytää viinistä joku jokapäiväiseen elämään liittyvä aistimus, jolla on maistajalle vissi merkitys. Kysyttäessä, että mikä viini sitten on hyvä, niin voit huoletta aina vastata oman lempiviinisi, sillä paras apusi viinin maistamisessa on oma makusi. Aluksi viiniharrastus on yhtä edullinen kuin mikä muu tahansa, vaikkapa alussa mainitsemani suunnistus. Kun maku kehittyy, niin myös viinit tuppaavat yleensä kallistumaan. Jossain vaiheessa eteen tulee oman viinikaapin hankinta tai osakkuuden hankkiminen jostain viinikellarista. Parasta asiassa on kuitenkin se, että voit itse p