Nuoret Lakimiehet 1/2006 - Time Management | Page 4
PÄÄKIRJOITUS
Voiko aikaa hallita?
Vastavalmistunut nuori lakimies
voi löytää itsensä tilanteesta, jossa
hän ei koe voivansa kovinkaan paljon vaikuttaa työpöydälle kertyvien
tehtävien määrään tai niiden suorittamisen aikatauluihin - ainakaan
mikäli tavoitteena on nopea ura- ja
palkkakehitys. Lakimiesammatin tukifunktio-olemus aiheuttaa toisinaan
sen, että vaikka nuori lakimies itse
laatisi kuinka hienot ajankäyttösuunnitelmat tahansa, yrityksen businessosasto tai asianajotoimiston osakas
toimittaa yllättävän uuden työtehtävän tehtäväksi perjantai-iltapäivänä
kello 16 evästyksin, että ”Tämän piti
olla asiakkaalla jo keskiviikkona,
mutta sain neuvoteltua lisäaikaa ja
luvattua, että se lähtee meiltä viimeistään maanantaiaamuna klo 9 mennessä. Varmaan hoidat asian, kiitos.”
Tuttu tilanne?
Priorisoi. Vaikka mielelläsi auttaisitkin kaikkia, opettele sanomaan
ei sellaiselle, mihin esimiehesi eivät
halua sinun käyttävän aikaasi. Sovi
esimiehesi tai mentorisi kanssa, mikä
on kiireellistä, mihin sinun halutaan
keskittyvän, ja mistä sinulla on lupa,
ellei peräti velvollisuus, kieltäytyä.
Samoin sovi esimiehesi kanssa toimintatavat sen suhteen, miten toimia
liian myöhään sinulle tulleiden toimeksiantojen suhteen – oletetaanko
sinun suorittavan ne, vai voitko perustellusti edellyttää saavasi tiedon
asiasta kohtuullisessa ajassa etukäteen, ainakin jos tämä tilanne on kohdallasi pikemminkin sääntö kuin
poikkeus.
Monessa yrityksessä on yksi tai
kaksi henkilöä, joiden kiireen syy ei
välttämättä ole Matti Myöhänen asiakkaana vaan oman riittävän tehokkaan ajanhallintametodin puuttuminen. Nykyään yrityksillä alkaa olla
ainakin kirjoittamattomat ja joillakin
myös kirjoitetut toimintatavat tällai-
sia tilanteita varten, sillä ensisijaisesti
yrityksen kannalta on riski, mikäli
asiantuntijalla ei ole lainkaan riittävästi aikaa perehtyä asiaan.
Toisaalta on hyödyllistä tiedostaa,
että toimialaamme kuuluu tietty joustavuus, ja paljon tekemisessä on se
erinomainen puoli, että näin toimien
saa mahdollisuuden oppia huomattavan paljon enemmän ja nopeammin
kuin mikä muutoin olisi mahdollista. Varsin usein on myös niin, että
huoli tekemättömistä töistä stressaa
enemmän kuin niiden varsinainen
tekeminen. Itse uskon siihen, että niin
kauan kuin työtehtävät ovat mielenkiintoisia ja itse kokee voivansa vaikuttaa asioihin, työn kokee mielekkäänä ja sitä on motivoitunut tekemään, vaikkakin työmäärä olisi suuri ja aikataulut tiukat. Loppujen lopuksi tärkeintä on oman luonteenlaadun ja omien arvojen tiedostaminen.
Yhdelle sopii – ja joku suorastaan
tarvitsee – dynaamista, nopeatempoista ja haastavaa työympäristöä,
jottei kyllästyisi kuoliaaksi, toinen
taas arvostaa työpaikan leppoisaa ilmapiiriä ja nauttii runsaasta vapaaajasta ja rauhallisesta, stressittömästä elämästä. Molempi parempi, mutta kaikkea ei voi saada. Siksi kannattaa valita sellainen elämäntapa, jossa itse viihtyy.
Mikäli kotijoukkoja on, huomioi
myös heidän mielipiteensä. Mikäli
olet jatkuvasti liian flegmaattinen tai
vaihtoehtoisesti liian stressaantunut,
mieti, olisiko sinun syytä muuttaa
jotakin elämässäsi. Muutos voi liittyä työhön, vapaa-aikaan tai molempiin. Joku rauhallista työtä tekevä voi
löytää aktivoivan vastapainon vaativasta harrastuksesta tai opiskelusta,
ja vastaavasti kovaa uraa tekevä rauhaa kotoa perheen parista, luonnosta
tai vaikkapa joogasta. Löydä tasapaino.
4
Päivän ja varsinkin viikon päätteeksi työpöydälläsi on todennäköisesti asioita, jotka tulee hoitaa asap.
Laadi kalenteriisi lista näistä, ja käytä
muistilappuja. Näin toimien et unohda seuraavana aamuna, tai viikonlopun jälkeen, mitä ensimmäiseksi aamulla pitikään tehdä. Näin toimien
voit lähteä suht rauhallisin mielin
töistä, sillä voit olla varma siitä, että
et ainakaan unohda toimittaa tehtävää loppuun.
Urani alussa hymyilin ajatukselle, että ajan pyhittäminen vapaa-ajalle, riittävälle levolle ja kunnon lomille voisivat tehostaa ajankäyttöä. Nyt
runsaan viiden vuoden työkokemuksen ja äitiysloman jälkeen voin vain
todeta, kyseinen väittämä pitää paikkansa. Äitiyslomalta työhön palaamisen jälkeen olen ilahtuneena pannut
merkille, että tämän aktiivisesta työelämästä pitämäni tauon aikana asiat päässäni ovat järjestyneet tavalla,
joka mahdollistaa työtehtävissä tarvitsevani tiedon pulpahtamista mieleen välittömästi, jäsentyneesti ja etsimättä. Palikat ovat järjestyneet jäsentyneeksi tiedoksi. Vaikka tätä voi
kutsua myös kokemukseksi, uskon,
että nimenomaan pieni etäisyys jokapäiväiseen lähes tauottomaan työskentelyyn auttoi asiaa huomattavas-