Sukupolvenvaihdoksen hankaluudet
Teksti: Juho Syrjä
Sukupolvenvaihdos on yleinen järjestely, jonka kautta maatilalla vaihtuu omistaja ja
toiminta kuitenkin jatkuu. Moni saattaa mieltää spv:n helpoksi tavaksi vaihtaa omistajaa ja turvata tilan jatko tulevaisuudessakin. Sitä se varmasti osittain onkin, mutta
ei kaikki kuitenkaan mene aina suunnitelmien mukaan.
Luopujalla ja jatkajalla on usein erilainen näkemys siitä, miten tilaa tulee hoitaa ja miten tilaa
tulee jatkaa. Luopujille saattaa tulla tarve neuvoa jatkajaa asioissa, joista jatkaja tietää jo ehkä enemmän kuin itse luopuja. Eläinten hoidosta, koneiden huollosta tai esimerkiksi lomien ajankohdista saattaa tulla ihan yllättäen tarpeetonta harmia. Saattaa olla, että vanhemmilla
ihmisillä on erilainen näkemys siitä, miten tilalla tietyt asiat pitäisi tehdä. Tämä ei kuitenkaan
tarkoita sitä, että se olisi oikea tapa. Jatkajalla
saattaa olla paljon laajempi tietämys, tai ainakin
näkemys siitä, miten asiat tulisi tehdä. Tällaiset
seikat saattavat jäytää jatkajan ja luopujan
välisiä suhteita.
Ongelmia saattaa ilmetä esimerkiksi luopujaperheen ja jatkajaperheen välisissä asumisjärjestelyissä. Vaikka ihmiset tulisivatkin toimeen toistensa kanssa, niin asuminen saman katon alla saattaa osoittautua mahdottomaksi tai ainakin haasteelliseksi. Voi käydä niinkin, että tilalle
ei yksinkertaisesti mahdu kahta isäntää tai kahta
emäntää, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Pahimmillaan tilalla joudutaan tekemään työt siten, että päivän aikana kohdataan vain ruokapöydässä.
Meijän luvalla 2013
Tällaisia tilanteita tulisi kuitenkin välttää ja saada asiat sujumaan siten, että riitatilanteilta vältytään. Näissä tilanteissa auttaa yleensä vain puhuminen asioista ja asioiden järjestelyistä.
Toki asiat voivat mennä hyvinkin. Suhteet luopujan