11
selittää yksilön toimintaa , mutta toisaalta vaikkapa koulutusvalinnat vaikuttavat luokka-aseman määräytymiseen .
Yhteiskuntaluokan kautta määrittyvät tietynlaiset sosiaaliset , kulttuuriset ja materiaaliset elämänehdot : ryhmillä ja luokilla on käytössään eri määrä ja erilainen yhdistelmä resursseja , voimavaroja ja mahdollisuuksia toteuttaa pyrkimyksiään yhteiskunnan jäseninä . Tietynlaiset elämänehdot tuottavat keskenään enemmän ja vähemmän samankaltaisia elämäntapoja . Aina tulee kuitenkin muistaa , että yhden yhteiskuntaluokan sisällä voi olla useita tapoja elää luokkakiinnittynyttä elämää .
Sosiaalisiin asemiin liittyy erilaisia kulttuurisia yhteisesti jaettuja makutottumuksia . Makutottumukset ilmentävät sitä , mistä tietyn ryhmän sisällä on hyväksyttävää pitää ja mistä ei . ( Lue lisää distinktioteoriasta Bourdieu 1984 .) Kaikissa yhteisöissä ja niiden muodostamissa lähikulttuureissa liikkuminen ei ole arvostettu valinta . Vähäinen liikkuminen voi olla yhteisön normi , jota tulee noudattaa kuuluakseen ryhmään . Esimerkiksi tutkimukseni nuoren miehen oli turvallista ja helppoa olla harrastamatta liikuntaa , jolloin hän mukautui yhteisöönsä eikä joutunut sietämään naljailua tai joukon ulkopuolelle sulkemista . Liikuntaan käytetty aika olisi ollut pois kavereiden kanssa olemisesta , omassa kulttuurissa arvostetun sosiaalisen pääoman hankkimisesta ja ylläpitämisestä . Sosiaaliset asemat ovat yhteydessä myös erilaisten luokkasidonnaisten instituutioiden käytäntöihin ja rakenteisiin . Ammattioppilaitoksen voidaan katsoa olevan tällainen instituutio , sillä nuoret opiskelevat siellä työväenluokan ammatteihin . Samalla kun nuoret miehet opiskelevat ammattimiehiksi , he tulevat oppineeksi paljon muutakin , kuten esimerkiksi , missä on työväenluokkaisen ammattimiehen paikka yhteiskunnassa tai mitä hänen kuuluu tehdä ja mitä ei . ( Ks . myös Hakala ym . 2013 ; Käyhkö 2006 ; Käyhkö 2008 , 260 )
Eri instituutioissa ilmeneviä liikkumista edistäviä ja estäviä käytäntöjä ja asenteita on syytä tarkastella . Siten voidaan päästä kiinni siihen , miten erilaisissa sosiaalisissa asemissa omaksutaan liikunnan suhteen tietynlaisia tottumuksia tai saadaan vahvistusta tottumuksille . Esimerkiksi omat kokemukseni ammattioppilaitoksesta ja kollegojeni kokemukset Liikkuva koulu -ohjelman yläkouluista ( Rajala ym . 2013 ) kertovat , että oppilaitosinstituutiolla on hyvät edellytykset jähmettää sekä instituutio että oppilas . Fyysinen aktiivisuus on vähäistä , mihin sekä opettajien että oppilaiden käytänteet ja rutinoituneet toimintatavat , asenteet ja normit johdattelevat . Tutkimuksessani liikunnanopettajat pyrkivät kyllä ammattinsa oikeuttamina tekemään oman osansa tarjoamalla vapaaehtoisia liikuntakerhoja , antamalla suoritusvaihtoehtoja ja jakamalla kerran vuodessa liikuntastipendin . Kannustus kuitenkin hautautui vahvempien käytäntöjen alle ; pakollisesta liikunnasta kun sai täysi-ikäisenä vapautuksen tai kun opettajien mallin mukaan moni kulki lyhyen matkan koulurakennuksesta ruokalaan autolla ja kerrosten välit hissillä . Lisäksi tiedetään , etteivät kannustaviksi tarkoitetut toimet toimi kaikkien kohdalla halutulla tavalla ( ks . Kangasniemi & Kauravaara 2014 ).
Toisen ymmärtäminen toisena
Vähäinen liikkuminen saattaa olla vähän liikkuvan ihmisen itsensä kannalta hyvän ja mielekkään elämän toteuttamista , mitä lapsuudenkodissa ja vaikkapa ammattioppilaitoksessa sisäistetyt makumieltymykset , asenteet sekä ajatus- ja suhtautumistavat ohjaavat ja tukevat . Ihminen ei siten aina valitse liikkuvansa vähän , vaan tulee ikään kuin valinneeksi sen " luonnollisesti " tai automaattisesti , jolloin hänen valintansa heijastelee hänen sosiaalista taustaansa .
Käsitys siitä , mikä on hyvää elämää , on subjektiivista . Sosiaali- ja kulttuuriantropologien tutkimusmatka vieraaseen kulttuuriin voisi olla hyödyllinen metafora liikunnanedistäjälle . Antropologeille tärkeä kulttuurirelativismin periaate kannustaa tarkastelemaan vierasta kulttuuria aina sen omista lähtökohdista käsin , ei arvottamaan sitä tarkastelijan oman kulttuurin näkökulmasta . Keskeistä on oppia ymmärtämään toista toisena . ( Eriksen 2004 , 21 – 22 ; Spradley 1979 , 34 ; Söderholm 1996 , 119 ) Antropologien tapaan liikunnanedistämisen kohderyhmään kuuluvat voi nähdä tietävinä subjekteina ja oman elämänsä asiantuntijoina . Tällöin ei ole olennaista , ovatko kohderyhmään kuuluvat sinänsä oikeassa vai väärässä tai onko heidän kertomansa totta vai ei . Tärkeää on nimenomaan se , minkälaisia merkityksiä he antavat asioille , esimerkiksi valinnoilleen .
Kulttuurirelativismin nimissä voisi jättää puuttumatta esimerkiksi edellä mainittujen nuorten miesten liikkumistottumuksiin , sillä universaalia hyvää ei ole olemassa . Jos vähäinen liikkuminen on nuorelle miehelle hyvää elämää , sille tulee antaa arvoa . Yksilöiden valinnat ovat osittain rakenteiden muokkaamia , toisinaan jopa pakottamia . Sen vuoksi pidänkin ongelmallisena sitä , että relativistisen ajattelun avulla on mahdollista olla kantamatta vastuuta rakenteiden tuottamasta epätasa-arvosta perustellen sitä kulttuuristen erityispiirteiden kunnioittamisella . Tällöin relativismissa kangistuu sekä liikunnanedistäjän että edistämistoimien kohteena olevien toimijuus , kuten Elina Valovirta ( 2010 , 98 ) on osuvasti toisessa yhteydessä kirjoittanut .
Omaehtoisuuden tukeminen keskiöön
Nuorten miesten näkökulmasta vaikuttavaa liikunnanedistämistyötä voisi olla ennen kaikkea liikkumista mahdollistavat ja fyysisiin rakenteisiin puuttuvat toimet . Huomio kiinnittyy siihen , ovatko esimerkiksi oppilaitosten ja työharjoittelupaikkojen fyysiset ja kulttuuriset rakenteet liikkumisen vai vähäisen liikkumisen mahdollistavia , liikkumiseen vai vähäiseen liikkumiseen kannustavia . Liikkumiseen kannustava ja fyysisen aktiivisuuden mahdollistama ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia oman kehon käytön lisäämiseen myös niille , jotka suhtautuvat liikkumiseen välinpitämättömästi tai joille vähäinen liikkuminen on luonnollista . Joku voi tarttua tilaisuuteen tietämättä edes tarttuvansa tilaisuuteen .
Omaehtoisen liikkumisen mahdollistaminen esimerkiksi rakentamalla sopivia tiloja ja fyysisiä ympäristöjä voisi tarjota puitteet kavereiden kanssa hengailulle , joka on olennainen osa nuorten , myös esillä olleiden nuorten miesten , vapaa-aikaa .
11