Lions Club Uusikaupunki Joululehdet Joululehti 2012 | Page 12

löytyi silkkinen yöpaita, Amerikasta lähetetty. Kaunis, punainen, kiiltävä. Joosefilla saunatakki ja pyyheliina, samanlainen asu pienille paimenille. Enkelit välkkyivät valkoisissaan ja hopealangoissaan. Tosi kaunista. Mutta mistä Beetlehemin tähti. Kun kerran oli tilaa ja näyttämö, sai kauniin kirkkaan tähden vahvasta taskulampusta. Se onnistui loistavasti. Sitä ihailin yksin edellisenä iltana. Se valaisi kauniisti seimen. Vaikuttavaa! Siellä oli tilaa leikkiä keiju- ja tonttuleikkejä. Yleisöä oli taas salin täydeltä. Ja taas oli vuoden tärkein juhla onnellisesti ohi! HELPOTTI! järjestäjiä. Alkutalven hämärinä iltoina väsättiin joulujuhlien rekvisiittaa. Mm. enkeleille kauniit siivet rautalangasta ja valkoisesta kreppipaperista. Hopealankoja reunoihin. Upeaa! (Taidettiin siinä ”väsätä” vähän muutakin.) Tyttöjen kesken tuli kateutta, kuka SAA olla pääenkeli. Nyt keiju- ja tonttuleikeistä tuli tärkeä ohjelma, kun opettaja oli ”liikuntaekspertti”. Eka- ja tokaluokan tytöt olivat joka vuosi keijuja ja pojat tonttuja. Ne ohjelmanumerot olivat aina hyvin yleisöön meneviä. Tytöt nauttivat olla kauniita keijuja hienoine hepenineen. Ensimmäinen pukuharjoitus oli aina hauska. Kun keijuhame (puolihame) puettiin päälle, niin voi sitä pyörimistä ja itseihailua, kun hameenhelmat leijuivat. Ei pieni tyttö tiennyt, mitä ympärillä tapahtui. Tonttupojat olivat usein innoissaan ja touhusivat tavaroineen mielettömästi. Heitä sai ihan toppuutella. Kyllä näissä tohinoissa aina sattuu odottamatonta, vaikka kuinka etukäteen ajattelee kaiken tarvittavan olevan kohdallaan. Kerran kävi mm. niin, että opettajan radion äänikasetti ei antanutkaan kaunista keijumusaa. Ei kuulunut mitään opettajan matkaradiosta. No, mikä nyt! Kaikki odottavat jännittyneinä. Opettaja oli viimeisen harjoituksen jälkeen vienyt kasetin kotiinsa, ja unohti sen sinne. Ei muuta, kuin äkkiä hakemaan ja taas jatkettiin. Olipahan saatu pieni rupatteluhetki yleisölle!Kyllä opettajien innostus näkyy ja se tarttuu oppilaisiinkin. Kuusijuhlia aina odotettiin, ja varsinkin harjoitukset olivat suosittuja. Joillekin pääsy estradille oli kaikki kaikessa. Joillekin elämää suurempi tapahtuma. Esimerkiksi, Eija-Irmeli Lahti, joka on nykyisin ammattinäyttelijä, sai ensi innostuksensa kotipitäjänsä koulusta sekä nuorisoseurasta. Hän kertoi, että elämänsä muistorikkain näyttämökokemus oli se, kun hän esiintyi koulumme pienellä näyttämöllä ”valonheittäjän” loisteessa. Se oli hänen TÄHTIHETKENSÄ. Vaikka koulujen juhlat olivat työläitä ja stressaaviakin, ovat ne kuitenkin antaneet paljon sisältöä elämään ja rikastuttaneet sitä. Maalaiskansakoulujen opettajat ovat aikojen kuluessa tehneet huomattavaa kulttuurityötä Suomen maaseudulla, syrjäkylissäkin. Kyllä he ovat todella olleet ”KANSANKYNTTILÖITÄ”, niin kuin männävuosina kauniisti sanottiin. S yksyllä 1957 päästiin muuttamaan uuteen kouluun. Voi sitä riemua. Kaikilla oli oma kunnon luokkatila. Saatiin erillinen liikuntatila, joka samalla oli juhlasali. Se oli melko pieni, mutta kuitenkin tarkoitukseen sopiva. Juhlien ajaksi siihen voitiin liittää seinän takana oleva luokka. Mahtavaa! Ja mikä parasta, saatiin myös pieni näyttämö. Tosin sen syvyys oli vähäinen. Mutta, ei semmoista ylellisyyttä kouluhallitus hyväksynyt pikkukouluihin. Se nimettiin piirustuksissa tyttöjen käsityötilaksi. Kouluhallitusta vähän juksattiin. Olipa kiva taas alkaa järjestellä kuusijuhlaa, vaikka se lisäsikin töitä. Nyt oli omasta takaa näyttämö, jossa esiintyä. Oli kiva alkaa harjoittelu, ja kun näki sen oppilaiden innostuksen ja halun, niin opekin innostui aina enemmän! Nyt oli kunnollinen esirippu. Näyttämöaukko oli melko matala, joten esiripun aukaisun voivat tehdä oppilaat kätevästi. Joillekin tehtävä oli tosi tärkeä. Valaistus ei myöskään ollut paras mahdollinen, mutta kuitenkin katossa pari kohdevalaisintakin. Opettajan jalkalampuista saatiin tarvittavaa kohdevaloa näyttämön eteen. Mutta kun Lokalahden Kirkonkylän kouluun tuli nuori naisopettaja, tuli myös uusi tuulahdus koko toimintaan. Sirpa Peltokangas oli vasta valmistunut innokas liikkuja. Se oli tytöistä, miksei pojistakin, mukavaa. Yläkoulun pojat lähettivät SIRPAN nimipäivänä kortteja viehättävälle neidille.Nuoret opettajat olivat innokkaita juhlien Lokalahdella 30. syyskuuta 2012. Juhani Alkio 11