Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinointia tehdään niin paikallisella kuntatasolla, kuin myös alueellisesti maakuntatasolla. Ylin koordinaatiovastuu on Sosiaali- ja terveysministeriöllä. Tavoitteena on, että hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmat otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa ja toimissa läpi yhteiskunnan.
Osassa kuntia työskentelee jo hyvinvointikoordinaattoreita, paikallisesti ruohonjuuritasolla. He voivat olla koulutukseltaan esimerkiksi sosionomeja tai muita sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoita. Hyvinvointikordinaattorin työssä tarvittavat taidot ovat osa kuntouksen ohjaajan perusosaamisen ydintä. Työssä tarvitaan kykyä ohjata, suunnitella ja koordinoida palveluja, kykyä toimia tavoitteellisesti moniammatillisissa verkostoissa sekä laajaa palvelujärjestelmän tuntemusta.
Julkisten palvelujen mahdollisuudet vaikuttaa yksittäisten ihmisten terveyteen, elinolosuhteisiin ja hyvinvointiin ovat rajalliset. Siten työssä oleellista onkin myös ohjauksellinen osaaminen; kuinka herätellä asiakkaan omaa sisäistä motivaatiota ja tietoisuutta omaan terveyden edistämisestä. Nämäkin osa-alueet sisältyvät kuntoutuksen ohjaajan opintoihin.
Työkaluina HYTE-koordinaatiossa käytetään laadittuja hyvinvointikertomuksia, eli lautakuntien ja muiden isompien organisaatiotahojen antamaa valtuutusta, jossa on asetettu työn visio ja strategia, sekä tehokasta viestintää asukkaille.
Verkoston, systeemin ja tiedolla johtamisen käsitteet tulevat työssä tutuiksi; hyvinvointikordinaattorilla tulee olla tietotaitoa, miten asioita edistetään. Edistettävän kohteen valinta tulee perustua todelliseen mitattuun faktaan.
Ennaltaehkäisevä työ on merkittävää terveyden ja hyvinvoinnin hallinnalle. Jotta ennaltaehkäiseviin toimiin saadaan varoja, on niiden vaikuttavuus pystyttävä osoittamaan. Vaikuttavuus-näkökulman esille tuominen on myös osa työtä.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisellä ja edistämisen koordinoidulla toteuttamisella on selkeä tarve ja sen soisi olevan oleellisessa osassa luodessa uudenlaista sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatioita. Sote- ja maakuntauudistuksen kaaduttua tarve uudenlaiselle järjestelmälle ei ole poistunut, sillä huoltosuhteen kääntyminen päälaelleen on edelleen todellisuutta.
5