Suurin ammatillinen kiinnostukseni kohdistuu pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden haasteisiin sekä työllistyvyyden, osallisuuden ja toimijuuden teemoihin, joten työmaa työllistymistä edistävien palvelujen ja sosiaalisen kuntoutuksen parissa tuntui tässä vaiheessa oikein sopivalta. Olin jo varautunut siihen, että mikäli haluan itselleni kiinnostavan ja sopivan haastavan koulutusta vastaavan työn, joudun suuntaamaan katseeni pieneltä maaseutupaikkakunnalta johonkin lähikaupungeista. Ja meiltä katsoen lähikaupunki tarkoittaa vähintään tunnin työmatkaa. Oli oikein mukava sattuma, että työmaa löytyi omalta kylältä muutaman minuutin ajomatkan päästä.
Alkuvaiheessa ajattelin uutta työtäni väliaikaisena ratkaisuna, jossa kehittäisin toimintaa aikani, kunnes sopivampi työ osuisi kohdalle. Koin, että halusin olla enemmän kuin työvalmentaja, vaikka toki näin työn ja työpajatoiminnan merkittävänä. Varsin pian alkoi kuitenkin tapahtua. Osaamiselleni ja näkemyksilleni alkoi olla kysyntää. Haasteita alkoi
sadella, ja nyt työni pitää sisällään paljon hanketyötä, kehittämisprojekteja ja palvelujen ideointia ja suunnittelua. Parhaillaan kirjoittelen taustoitusta työ- tai koulutuspaikkaa vailla oleville nuorille sekä pitkäaikaistyöttömille ja muille vaikeasti työllistyville kohdennettavaan työllisyyshankkeeseen, jonka puitteissa on tarkoitus kehittää uutta palvelumallia pieniin maaseutukuntiin.
Pieniltä syrjäisiltä paikkakunnilta on lakkautettu mm. työvoimahallinnon ja Kelan palvelupisteet. Face-to-face-palvelua on mahdollista saada kaupungeissa, mutta puolen tunnin tapaaminen edellyttää suuntaansa vähintään tunnin automatkaa. Ihmisten oletetaan löytävän ja saavan tarvitsemansa palvelut verkosta tai puhelimitse. Kunnan järjestämän sosiaalityön ja mielenterveys- ja päihdetyön resurssit ovat rajalliset ja tapaamisajat tiukassa. Samalla meillä on sekä tutkimustietoa että mm. työllisyyspalvelujen kunta- ja aluekokeiluista saatua kokemusperäistä tietoa siitä,
14