KITA 6/2012 | Page 14

Kaikki mukaan kehitystyöhön Karoliina Hartiala kertoo, että eurooppalaisista kaupunkiuudistushankkeista on nähtävissä sellainen trendi, että suuret maan- ja kiinteistönomistajat – esimerkiksi isot vuokrataloyhtiöt – ovat olleet halukkaita investoimaan suuriakin summia lähiöiden monipuoliseen kehittämiseen alueen arvonnousun toivossa. ”Kehittäminen saattaa saada alkunsa yhteen tonttiin tehdystä panostuksesta, mutta arvonnousu edellyttää kuitenkin yhtä tonttia laajemman alueen kehittämistä. Tässä onkin keskeistä eri taloyhtiöiden yhteistyön edistäminen”, Hartiala toteaa. Hartialan mukaan yksittäisten taloyhtiöiden lisärakentamishankkeiden tavoitteissa päällimmäisenä lienee silti oman tontin ja kiinteistön kehittäminen asukkaiden kannalta paremmaksi: ”Esimerkiksi hissin lisääminen tai pihan parantaminen saattaa nostaa talon arvoa, mutta se tuskin on ollut ensimmäinen syy ryhtyä hankkeeseen.” Riskianalyysi Entä sitten lähiöiden täydennysrakentamisen varsinaiset kipupisteet? Aihepiiriin liittyviä riskejä on kartoitettu mm. Turvallinen kaupunki -hankkeessa. Yksi ilmeinen seuraus täydennysrakentamiselle on, että tiettyjen alueiden liikenne voi lisääntyä. Jos väyläkapasiteetti ei enää riitä palvelemaan kasvavaa asukasmäärää, voi liikenneturvallisuus tietyssä paikassa jopa vaarantua, vaikka kokonaisuudessa liikennetarve vähenisikin. Rakentaminen myös muuttaa maisemaa liki väistämättä ja viihtyisyys saattaa kärsiä osan asukkaista menettäessä tutut näkymät. Toisaalta on luultavaa, että alueelle tulevat palvelut kompensoivat maisemahaitan. Maisema-aspektiin liittyy viheralueiden menetys. Monet rakentamattomat alueet ja jättömaat – vaikka ne eivät olisi virallisia virkistysalueita – ovat usein asukkaille tärkeitä ulkoilupaikkoja. Turvallinen kaupunki -hanke muistuttaakin, että asukkaiden mielipiteet tässä asiassa pitää ottaa huomioon ja selvittää asukkaiden arvokkaina pitämät paikat. Lisäksi on tärkeää pitää mielessä, että kaupunkiluonnon monimuotoisuus voi vaarantua ja tärkeät ekosysteemipalvelut, kuten veden kierto ja ilman puhdistuminen, voivat häiriintyä, jos kaupunkiin ei jätetä tarpeeksi viheralueita. Täydennysrakentaminen myös kohtaa vastustusta siinä missä mikä tahansa rakentaminen Suomessa. Mielipiteitä on monia, ja kompromissien löytäminen usein vaikeaa. Konfliktien ratkaisemiseksi ei ole olemassa mitään ihmelääkettä, mutta lähtökohtaisesti panostus avoimuuteen ja tasapuolisuuteen on hyväksi havaittu toimintamalli. Usein asiakkaat myös kokevat, että suunnitelmilla pilataan hyvä ja viihtyisä alue. Tässä kohtaa onkin hyvä muistaa, että suunnittelijoilla ei ole samaa kokemuksellista tietoa alueesta kuin asukkailla. Asukkaiden aktiivinen osallistuminen asukastilaisuuksiin varmistaa, että suunnittelijoilla on paras mahdollinen tieto, jonka pohjalta he voivat tehdä ratkaisuja. Edelläkävijät hyvässä vauhdissa Mellunkylä ja Kontula ovat toimineet pioneereina täydennysrakentamisessa. Näillä alueilla kaupunki on haastanut täydennysrakentamisajatteluun sekä kaupungin omia että yksityisiä taloyhtiöitä. Taloyhtiöitä on aktivoitu lupaamalla, että kaupunki kustantaa tonttikohtaisen viitesuunnittelun lisärakentamisen toteuttamiselle. Ilmainen suunnitelma ei kuitenkaan sido taloyhtiötä mihinkään, vaan tarjoaa etupäässä arvokasta tietoa päätöksentekoon. Projektinjohtaja Mari Siivola TASKE:sta kertoo, että viitesuunnittelun käyttö rajoittuu tällä hetkellä Kontulan ja Mellunmäen jo toteutettuun pariinkymmeneen pilottiin: ”Juuri nyt meillä ei ole resursseja sen työtavan jatkamiseen. Seuraamme ensin, mitä tästä ensimmäisestä kierroksesta tulee ja jatkamme sitten työtapojen kehittämistä. Kyselyitä on taloyhtiöiltä tullut ensimmäisen kierroksen jälkeenkin”, Siivola kertoo. TASKE:ssa on huomattu, että taloyhtiöt lämpenevät hankkeille helpommin, kun luotettu isännöintiyhtiö nostaa peukkua – vaikkakin vain alustavasti – pystyyn. Näin isännöitsijöistä on monessa tapauksessa saatu tarpeellinen linkki ja puhemies kaupungin ja taloyhtiöiden väliin. 12 kita 6/ 2012