JULKAISUSSA POHDITAAN rakennuksen alkuperäis-
ten ominaispiirteiden vaikutusta julkisivun korjaustavan
valintaan ja muistutetaan, että julkisivuremontti ei kos-
Eikö naapurin
tontille saanutkaan
rakentaa?
kaan ole pelkkä rakennustekninen toimenpide.
Julkisivuremontin lähtötilanteen kartoitus
Jos vanha julkisivu on vain vähän vaurioitunut, voi kunnostustyöksi riittää huoltomaalaus tai paikkakorjaus. Tällöin remontista selviää vähällä: riittää, että pintamateriaaleja uusitaan tai kunnostetaan niiltä osin kuin on tarpeen.
Paikkaukset ja korjaukset ovat kuitenkin vain väliaikainen ratkaisu: julkisivuremontissa on useimmiten kyse
kokonaan uuden pinnoitteen tekemisestä.
Työhön päästään käsiksi vasta huolellisen suunnittelun jälkeen. Kun julkisivun nykykunto on selvitetty, ja
mahdollisten vaurioiden syyt perusteellisesti selvitetty, alkaa kunnostustyön suunnittelu. Vaihtoehtoja on usein tarjolla talon julkisivumateriaalista, vaurioiden määrästä ja
laadusta sekä talon iästä riippuen.
Julkisivuremontin suunnittelu nivoutuu nykyisin yhteen kuntoarvion kanssa. Silmämääräisen kuntoarvion
ja perusteellisemman kuntokartoituksen tarkoituksena on
määritellä rakennuksen julkisivun yleiskunto ja tulevan
remontin laajuus ja tarpeet. Kuntoarviossa voidaan selvittää, missä kunnossa esimerkiksi rapatun talon pinnoite on, onko rappaus lohkeillut ja kuinka paljon sitä on
Parhaat erottaa
hyvistä heidän
neuvonantajansa
tippunut pois.
Rajaa esimerkiksi paikkarappauksen ja pinnoitteen
täydellisen uusimisen välille on hankala yleispätevästi vetää, mutta alan ammattilaiset usein arvioivat, että
rappauksen täydellinen uusiminen on paikallaan silloin,
kun vaurioitunutta pintaa on noin neljännes koko julkisivun pinta-alasta. Jos vaurioituneen rappauksen määrä on alle 25 prosenttia, on paikkaamalla korjaaminen
mahdollista ja usein kannattavaa.
Julkisivussa voi piillä terveysriski
Julkisivua ei pidä koskaan ryhtyä kunnostamaan omin
päin, eikä ilman perusteellisia ja monipuolisia selvityksiä, mitä rakennusmateriaalit pitävät sisällään.
1950–1970-luvuilla ulko- ja sisäverhouslevyt sisälsivät
asbestia. Monet muistavat ”Mineritin” ja ”Lujan”. Myös
1960–1970-luvuilla julkisivupinnoitteissa käytettiin asbestia, ja julkisivujen saumausmassat ja lämpölasi-ikkunat saattoivat sisältää PCB:tä tai lyijyä.1950-luvulla rakennettujen talojen vedeneristeissä saattaa olla PAH-yhdisteitä sisältävää kivihiilipikeä tai -tervaa.
Haitta-ainekartoituksella selvitetään, sisältävätkö purettavat tai korjattavat rakenteet terveydelle vaarallisia
materiaaleja tai ainesosia. Työturvallisuudelle tai terveydelle haitallisten ainesten käsittelyssä on aina noudatettava annettuja erityisohjeita ja -määräyksiä.
Fabianinkatu 29 B
00100 Helsinki
Puh. 010 684 1300
www.juridia.com