määritellä ja alueelliset kehittämistoimet organisoida asianmu-
rakentamisessa vähän, koska pintojen huoltovapaus haluttiin
kaisella tavalla.
säilyttää. Moniin rakennuksiin jätettiin puhdas käsittelemätön
Lähiöprojekti on ollut ja on kaupungin hallintokuntien yh-
betonipinta. Tällaiset pinnat vaativat kuitenkin yhä enemmän
teistyöprojekti, joka luo nahkansa muutaman vuoden välein ja
kunnossapitoa ja korjauksia, kun betoni alkaa rapautua pois
lähtee uudelle toimikaudelle. Nykyinen projektikausi 2008–
ja raudoitukset ruostua. Esikaupunkialueilla rakennukset vaati-
2011 on jo neljäs. Projektikauden visiona on: ”Lähiöistä kau-
vat myös muun muassa vesikattojen, saumausten, ikkunoiden
punginosiksi, joissa tapahtuu!”
ja lämmöneristysten korjauksia.
TIIVISTÄMÄLLÄ TULOKSIIN Yksi lähiöprojektin vastauksis-
RAHOITUS REILAAN Täydennysrakentaminen liittyy kiin-
ta ajan haasteisiin on täydennysrakentaminen. Sitä kaivataan
teästi rakennuskannan peruskorjaamiseen, koska sillä saadul-
erityisesti olemassa olevan infrastruktuurin ja palveluiden sekä
la taloudellisella hyödyllä talonyhtiöt pystyisivät rahoittamaan
valmiin joukkoliikenteen äärelle useammastakin syystä. Täy-
tarvittavia suurempiakin korjaus- ja kunnossapitotöitä ja pa-
dennysrakentaminen auttaa omalta osaltaan nappaamaan nis-
rantamaan pihojen ja lähiympäristön yleistä viihtyisyyttä. Ra-
kalenkin ilmastonmuutoksen, ekotehokkuuden ja taloudellisten
kennuskannan kunnon ja laadun merkitys on keskeinen, kos-
näkymien haasteista, ja samalla se monipuolistaa esikaupun-
ka tutkimusten mukaan yleensä oman asunnon kunto on ensisi-
kien asuntorakennetta, lisää työpaikkoja, tukee olemassa ole-
jainen asumisviihtyisyyteen vaikuttava tekijä. Vasta tämän jäl-
via palveluita sekä synnyttää uusia.
keen tulevat muut asuinalueen viihtyisyystekijät.
Tätä viitekehystä vasten ei olekaan ihme, että täydennysra-
Esikaupunkialueiden rakennuskanta on selkeästi kerrosta-
kentaminen on lähiöprojektin ehdottomia pääteemoja, paino-
lovaltaista, eikä vaihtoehtoja kerrostaloasumiselle useinkaan
pistealueinaan raideliikenteen asemien ja esikaupunkikeskus-
ole. Kerrostalojen asuntokoot ovat usein myös hyvin pienasun-
ten, mm. ostoskeskusten ympäristöt.
tovoittoisia, joten muun muassa lapsiperheille ei näillä alueilla
Helsingin esikaupungit on pääsääntöisesti rakennettu
ole asuntotarjontaa.
1950, -60, -70- ja 80-luvuilla. Esikaupunkialueet rakennettiin
aikanaan pääosin kerrostaloalueiksi kulloisenkin aikakauden
tarpeisiin. Tuolloin esimerkiksi autojen omistus ja pysäköintipaikkojen tarve oli huomattavasti vähäisempi kuin nykyään eikä nykyisiin automääriin varauduttu millään tavalla.
Esikaupungeissa rakennuskanta on tyypillisesti yksipuolinen: kerrostalot ovat tietyn aikakauden tuotteita, joissa on
vain tietyn tyyppisiä asuntoja. Hissittömyys, parvekkeiden ja
asuntokohtaisten pihojen puute on yleistä.
AIKAKAUTENSA LAPSIA Kukin rakentamisen vuosikymmen
on lyönyt oman puumerkkinsä lähiöihin. 1950-lukua leimasi pula-ajan vaatimattomat rakennustekniset ratkaisut. Rakennukset rakennettiin usein paikanpäällä. 1960-luvulla taas elementtirakentaminen teki tuloaan – esivalmistetut rakenteet olivat keskeinen tekijä siirryttäessä lähiörakentamisen aikakauteen sen nykyisessä merkityksessä.
1960-luvun suurmuottitekniikan ja osaelementtien jälkeen
1970-luvulla siirryttiin suurelta osin täyselementtitekniikkaan,
jossa oli rakennusteknisiä puutteita. Rakennusten elinikä oli
tarkoitettu kestämään noin 30 vuotta.
Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että lähiöiden rakennuskannan korjausvelka kasvaa. Rakennuskantaa on kuitenkin
korjattu paikoitellen etenkin pintaparannuksin. Laajempia korjauksia, kuten putkiremontteja, on silti tehty verrattain vähän
e ѕ