”Keskikaupunkien arvorakennuksia
korjataan monesti vanhoilla menetelmillä,
joiden on todettu kestävän aikaa hyvin.”
”Asiat riippuvat paljolti niin rakennuk-
sesta kuin sen kunnossapidostakin. Alalla
on tapahtunut kehitystä, mutta silti monia
perinteisiä julkisivujen korjausmenetelmiä
käytetään vielä pitkään.”
Toki arvotaloja usein korjataan
vanhoilla menetelmillä myös siitä syystä,
että kaupungin rakennusvalvonta vaatii
säilyttämään suojeltujen rakennusten
julkisivujen ilmeen entisellään.
”Tiiltä on käytetty kauan
runkorakenteena ja julkisivuissa, ja
se on edelleenkin hyvä materiaali.
Tiili on säätä kestävä materiaali, joka
imee kosteutta mutta myös päästää
kosteuden ulos. Saumauslaasti voi olla
rakenteen heikko kohta, sillä aika ajoin
tiilirakenteissa on käytetty huonoja
laasteja.”
”Uutta puhdasta tiilijulkisivua teh-
dään moniin tämänkin päivän rakennuk-
siin”, Treuthardt muistuttaa.
Uudet tekniikat kehittyvät
Vanhoja betonielementtijulkisivuja on
korjattu useasti lämpörappaamalla.
Tänäpäivänä levyrappaus on kuitenkin
yleistynyt laajalti.
”Tällä tavoin saadaan aikaan
aiempaa hengittävämpi julkisivu.
Kuorirakenne voi tavallaan elää omaa
elämäänsä”, selittää Treuthardt.
”Joskus on järkevää purkaa vanhat
elementit kokonaan pois, mutta nykyään
vaurioituneitakin julkisivuelementtejä on
mahdollista kunnostaa.”
Nykypäivän todella korkeissa
kerrostaloissa on julkisivuissa paljon
lasipintaa, joka on suunniteltu kestämään
kovissakin sääolosuhteissa.
”Julkisivujen materiaali on joka
tapauksessa valittava siten, että julkisivu
on huollettavissa”, Treuthardt korostaa.
Hän toivottaa Julkisivuyhdistyksen
uudet talvikorjausohjeet tervetulleiksi.
”Ei ole mitään syytä, miksi julkisivuja
ei voitaisi korjata talvellakin. Kun
talvikorjaukset yleistyvät, se tulee
näkymään myös kustannuksissa”,
Treuthardt pohtii. n
3 / 2018
kita 45