seen, sitä voidaan ’monistaa’ muihinkin vastaaviin tyyppita-
Vihreitä vaihtoehtoja tyrkyllä
loihin. Samantyyppistä prosessiajattelua voidaan hyödyntää
Tutkimusryhmä havaitsi, että päästöanalyysien perusteella siir-
myös Suomessa.”
tyminen energiantuotannossa maakaasusta biokaasuun joh-
Tehtyjen laskelmien perusteella rakennustason energian-
taisi alempaan tasoon hiilidioksidipäästöjen osalta, mutta vas-
säästöpotentiaali on lämmitysenergialle jopa 68 % ja sähkö-
taavasti kasvattaisi rikkidioksidi- ja pienhiukkaspäästöjä. Tätä
energialle 26 %.
parempi ratkaisu olisi tuottaa energiaa uusiutuvia energialähteitä hyödyntävillä teknologioilla, kuten maalämpöpumpuilla,
aurinkopaneeleilla, aurinkokeräimillä tai tuuliturbiineilla, jotka
aiheuttaisivat pienemmät kokonaispäästöt.
Vedenkulutuskin pitää saada tolkulliselle tasolle. Nykyään
keskimääräinen vedentarve Moskovassa on 272 litraa asukasta kohden vuorokaudessa, mutta eri ratkaisuilla tämä voitaisiin
pudottaa jopa sataan litraan. Paiho toteaa, että 100 litraa tosin olisi kova tavoite Suomessakin.
”Paljon voidaan kuitenkin saada aikaan, kun vaihdetaan
vesikalusteet ja -laitteet uudenaikaisiksi ja vettä säästäviksi,
asennetaan huoneistokohtaiset vesimittarit, joihin myös laskutus perustuu, sekä vaikutetaan neuvonnalla käyttötottumuksiin.
Myös putkistot on yleensä uusittava”, Paiho tietää.
”On tosin muistettava, että esimerkiksi Suomessa taajamissa vedenkulutus on usein mitoitettu 1970-luvun kulutusmäärien
mukaisesti. Putkia joudutaan juoksuttamaan tietyllä vesimäärällä, ettei vesi jää seisomaan. Vedentuotannon määrä ei siis
välttämättä vähene vedenkulutuksen vähentyessä. Tämä juuri
osoittaa, miten tärkeää on tarkastella asioita kokonaisuuksina
– vähennys yksittäisessä rakennuksessa ei välttämättä vähennä tuotantotarvetta alueellisesti – ja sama koskee myös energiankulutusta.”
Asenneremontti myös
Moskovan nykyisten jätteiden kierrätys- ja hyötykäyttömäärien
perusteella projektissa asetettiin jätteiden hyödyntämisen tavoitteeksi 78 %. Jätehuollon tärkeimmät ympäristövaikutukset
ovat kasvihuonekaasut jätteiden loppukäsittelystä. Paihon mukaan tällä hetkellä Moskovan jätteistä kierrätetään noin 10 %
ja noin 27 % poltetaan.
”Tällä hetkellä Moskovassa ei ole lajittelujärjestelmiä, -laitoksia eikä -kulttuuria. Kierrätettävät jätteet viedään muille alueille käsiteltäviksi. Siis ensiksi olisi luotava mahdollisuudet ja
keinot, ja sitten vaikutettava asenteisiin.”
Pitkäjänteisyyttä tarvitaan – sen tietää Paiho, joka tuli VTT:lle vuonna 1990 ja on nähnyt monen hankkeen kypsyvän aikansa ennen kuin minkäänlaisiin tuloksiin päästään. Työ
Moskovan asuinalueiden energiakorjauksien kanssa jatkuu
edelleen, mutta Idässä tapahtuu muutakin:
”Meillä on ’loppusuoralla’ Kiinan kaupungistumista sivuava hanke, jossa myös käsitellään rakennusten energiatehokkuutta.” Yhteistyö kiinalaisten kanssa on kuitenkin
vasta löytämässä omia uomiaan:
”Esimerkiksi tiedonsaanti on vaikeaa varmaankin
kulttuurierojen ja erilaisten työskentelytapojen takia.”
3 / 2013
kita 17