Ei sooloilun paikka
Materiaalivirrat hallintaan
Musiikkitalo-projekti on hyvä esimerkki tehokkaasta mallinnuk-
Muhosta arvostetaan alalla myös siitä syystä, että hän on pu-
sesta, jonka avulla monelta aikaa syövältä harha-askeleelta on
hunut työturvallisuuden parantamisen puolesta. Myös suur-
vältytty. Myös perinteisemmät osa-alueet kuten yleisjärjestys,
projektien logistiikan hallintaan Muhonen on tuonut uutta terä-
siisteys ja pölynhallinta ovat kuin suoraan oppikirjasta.
vyyttä.
Markku Muhonen ei kuitenkaan huoli minkään ihmeidentekijän viittaa harteilleen:
”Tässä on ollut niin kova tiimi tekemässä, että tuloksia syntyy”, Muhonen jakaa kehuja.
Muhonen on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä SRV
Mallia, jolla rakennusfirma pyrkii varmistamaan laadun joka
työmaalla ja joka tilanteessa. Muhosen laaja kokemus ja am-
Kysyttäessä, millainen logistinen haaste on ydinkeskustan
kuumassa sydämessä sijaitseva Musiikkitalo, Muhonen vastaa
että jo Kampissa kannuksensa hankkinut sähköinen logistiikkajärjestelmä on ollut kullanarvoinen tässäkin projektissa.
”Järjestelmä on niin tehokas, että logistiikka on tähän asti
rullannut tosi nätisti – vaikka ainahan keskustassa ruuhkia on.”
Isompana haasteena Muhonen näkee talon akustiikan, mi-
mattitaito ovat olleet ensiarvoisen tärkeitä projektinjohtoura-
kä tietysti on musiikkikeitaalle kaikki kaikessa. Pähkäiltävää
koinnin toimintatapojen kehittämisessä SRV:n sisällä. Hänen
riittää teknisistä ratkaisuista materiaalivalintoihin, mutta pro-
roolinsa tämän toteutusmuodon aseman vakiinnuttamisessa ei
jekti etenee silti kuin kiskoilla konsanaan – mutta ilman vastaa-
ole aivan pieni.
via viivästyksiä kuin VR:llä naapurissa.
”SRV Mallia on vuosien varrella hiottu paljon ja se on kehittynyt aika hyvin”, Muhonen pohtii.
Valmista pitäisi tulla huhtikuun loppuun mennessä. Sen jälkeen Muhonen miehineen kirmaa taas uudelle, arvatenkin
kansallista huomiota kosolti keräävälle työmaalle. Minne SRV
siirtää ykkösnyrkkinsä seuraavana, on jo arvailujen kohteena. Jos ja kun SRV alkaa rakentaa Keilaniemeen neljää maailmanluokan pilvenpiirtäjää asumiskäyttöön, Muhosen kännykkä saattaa taas soida.
”Seuraavasta työmaasta ei ole vielä tietoa”, Muhonen kuittaa.
Kipinä jo teininä
56-vuotias Muhonen on viihtynyt työmailla aina. Ensimmäisen
kerran hän oli urakassa kiinni jo 15-vuotiaana ja kiinnostus
heräsi. Nuori kolli meni kouluun ja valmistui rakennusmestariksi vuonna 1980.
Todella isot väännöt alkoivat vuosituhannen vaihteessa,
kun Muhonen pääsi käskijäksi Senaatti-kiinteistöjen pääkonttorin rakennustyömaalle. Sitten oli vuorossa mm. Fennia-korttelin
saneeraus ja SATO:n pääkonttorin rakentaminen sekä jokunen
ulkomaankomennus SRV:n Viron ja Venäjän projekteissa. Viimeisimmät uroteot, Flamingo ja Kamppi, on Musiikkitalon tavoin palkittu ’Vuoden Työmaa’ -tittelillä.
Muhonen kuitenkin kiistää varsinaisesti pyrkineensä isojen kohteiden päällysmieheksi – yksi asia on vain johtanut
toiseen, ja työmaat ovat muuttuneet yhä suuremmiksi. Hän
myöntää silti, että isoissa työmaissa on oma fiiliksensä – jättipalapelin teko on mieleenpainuva kokemus.
Valtakunnallisen Vuoden Rakennusmestari -palkinnon Muhonen nappasi marraskuussa 2009. Palkintolautakunta painotti valinnassaan Muhosen suurissa ja teknisesti erittäin vaativissa rakennuskohteissa osoittamaa ”vahvaa projektinjohtamistaitoa ja kykyä hyvään yhteistyöhön kaikkien osapuolten
kanssa”.
2 / 2011
kita 51