Henkilökorttiin liitetyllä tunnisteella on mahdollisuus kont-
Turvallinen taloyhtiö
rolloida esim. tilojen ja koneiden käyttöoikeutta. Ajoneuvossa
Viime vuosina myös taloyhtiöt ovat havahtuneet miettimään
taas on lukulaite, jolla käyttäjä tunnistetaan.
turvallisuusasioita. Esimerkiksi Kiinteistöliitto on patistellut taloyhtiöitä laatimaan omat turvallisuussuunnitelmansa. Kaikki eivät sitä tee, vaikka pelastustoimilainsäädäntö edellyttää suunnitelman laatimista vähintään viiden asuinhuoneiston taloyhtiöissä.
Kiinteistöjen turvallisuudessa on lisäksi useita uusia kysymyksiä, jotka liittyvät tietoturvaan ja henkilöturvallisuuteen.
Esimerkiksi taloyhtiön puuhaama kameravalvonta autokatokseen menee heti nurin, mikäli yksikin osakas vastustaa hanketta.
Turvallisuuden esteettisempää puolta edustaa valaistus,
josta on saatu hyviä kokemuksia Jyväskylässä. Kaupunki kehuu onnistuneensa tavoitteessaan tuottaa urbaanin valaistuskulttuurin keinoin ”pimeän ajan kollektiivista asukasviihtyvyyttä” – ja samalla turvallisuus paranee. Tuoreen tutkimuksen mukaan peräti 90 prosenttia jyväskyläläisistä pitää arkkitehtuurin, taiteen, siltojen, puiden ym. yksittäisten kohteiden valaisemisesta.
Lähes yhtä monelle on tärkeää, että oma arkiympäristö on
pimeällä kauniisti valaistu. Valaistuskohteet ovat myös lisänneet asukkaiden kokemaa yleistä turvallisuuden tunnetta.
Valo vapauttaa
Anne-Marjut Rauhala tutki Jyväskylän yliopistolle tehdyssä taidehistorian pro gradu -työssään valaistusta kaupunkitilan tekijänä. Rauhalan mukaan kaupunkivalaistuksen sisäinen olemus alkoi muuttua 1980–1990-lukujen aikana, jolloin havahduttiin kaipaamaan laadukkaampaa julkista tilaa – ja ennen
kaikkea oivallettiin päivänvaloisan ja yönpimeän kaupungin
ontologinen ero. Pimeän ajan kaupunkitilan olemus sai uutta ryhtiä, kun valaisemalla ryhdyttiin muotoilemaan ja sisustamaan sitä.
Vaikka ryöstöjä ja liikenneonnettomuuksia toki haluttiin valaistuksen keinoin edelleen estää, ne eivät enää olleet ainoat syyt kaupungin valaisemiseen: eläminen ja kokeminen, viihtyisyys ja estetiikka nousivat varteenotettaviksi tekijöiksi. Näin
paljastui ”yöllisen kaupungin atmosfääri”, Rauhala havainnoi.
Kaupunkien arkkitehtonisia rakenteita ryhdyttiin valon
avulla paljastamaan myös pimeällä. Maailman eri kaupunkien teettämien valaistuksen yleissuunnitelmien lukumäärä kääntyi jyrkkään nousuun 1990-luvun puolivälissä, jolloin myös lukuisat valaistustapahtumat ja -viikot saivat alkunsa. 2000-luvun puolella tahti kiihtyi myös Suomessa.
Rauhala huomauttaa, että uudentyyppiset valaistussuunnitelmat syntyvät nyt dynaamisissa ja nuorekkaissa valaistussuunnittelutoimistoissa, joita johtavat usein jo kansainvälistäkin
menestystä saaneet maestrot. ■
26 kita 2 / 2010