KITA 1/2010 | Page 69

NYT ELÄMME rakentamisen aikaa. Seuraava suuri hetki on töitä varsin tiukkaan tahtiin. Kun työskentelemme hankintalain ensi vuoden Vappuna, kun rakennus luovutetaan tilaajalle, ja mukaisesti, itse prosessi tulee hitaaksi ja perusteelliseksi.” lopulta 31.8.2011 avajaiskonsertissa. Helena Hiilivirta on Sibelius Akatemian käynyt ammatti- ”PIÄLLYSMIESLUONNE” Helena Hiilivirta on vuosien saa- muusikko, sellisti. Hänellä on savolaiset sukujuuret Joensuus- tossa osoittautunut stressiä hyvin sietäväksi johtajahahmoksi ta ja maanläheiset periaatteet. musiikkitaiteen piireissä. Helena Hiilivirran tehtävänä on Musiikkitalon palveluyk- ”Piällysmiesluonne” paljastui jo 1980-luvulla, jolloin hän sikön johtajana hoitaa toimintapalvelut ja vuokraus- ja kon- nousi Avantin kantavaksi käytännön junailijaksi ja sittemmin serttitoiminnan sekä yleisöyhteistyön. Nyt rakennusvaiheessa RSO:n intendentiksi. Nyt hän on paitsi Musiikkitalon johtaja hän selvittää käyttäjien tarpeet ja järjestää käytännössä nii- myös Helsingin Musiikkitalon säätiön asiamies, joten työsarka den mukaiset toteutukset eli hän on käyttäjien edustaja pro- on henkisesti todella laaja: käsissä on paitsi taide myös konk- jektissa. reettinen numerotalous. ”Töitä on paljon ja moninaisia. ”Rukkiisella järjellä asioita pittää hoidella”, kuten isäni tapasi sanoa”, hän toteaa. ”Alkuvaiheessa työ on ollut lähtötietojen määrittelyä, eli mitä toimijat haluavat ja tarvitsevat. Kaikki edellyttää tietysti tarkkaa budjettiseurantaa. Kun talo nousee huimaa tahtia, ja toiminta pitää saada kuntoon nopeasti, joudumme tekemään ”En olisi ikinä kuvitellut rupeavani tekemään ravintolasopimuksia. Mutta niin siinä vain kävi. Tehtäväni on hoitaa toimintapalveluja tähän yhtiöön. Niihin kuuluvat siivous, vartiointi, vahtimestari- ja aulapalvelut ja vielä se ravintola.” Helena Hiilivirran puhelin soi jatkuvasti. Hän tekee jo varaussopimuksia runsaan vuoden kuluttua valmistuvaan taloon. ”Tiloja on jaoteltu kolmeen osaan käyttäjien mukaan. Pääkäyttäjiä tulevat olemaan Sibelius-Akatemia, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinforniaorkesteri. Suuren 1700 hengen konserttisalin ohella musiikkitaloon tulee viisi pienempää salia, joihin tulee 140–400 paikkaa salia kohti. Rakennukseen tulee myös opetus-, harjoitus- ja toimistotiloja.” Helena Hiilivirta on elänyt Musiikkitalon prosessin läpi koko sielullaan ammattimuusikkona, joka kokee talon tarpeen asiantuntijana. ”Itse hanke käynnistyi jo 1990-luvun alkupuolella opetusministeriön asettamassa työryhmässä tilaohjelman suunnittelulla. Vuosien 1999–2000 kansainvälisen arkkitehtikilpailun ja kaavapäätösten jälkeen päästiin rakennusurakkavaiheeseen. Ensin oli kokonaisurakkamalli, kun valtaosa kustannuksista piti olla selvillä. Tarjous oli aivan liian kova, ja hanke pilkottiin projekijohtourakoinniksi, joka on osoittautunut taloudellisesti oikeaksi, mutta toisaalta käytännössä työlääksi ratkaisuksi. Kokouksia riittää.” ■ 1 / 2010 kita 67