HR viesti 5/2016 - Page 15

”Pohjoismaat olivat itse asiassa edelläkävijöitä siinä, että alettiin puhua työn kuormittavuudesta ja siihen liittyvistä ongelmista”, Müller tietää. Ecce Homo Mutta eikö tutkijaa sitten turhauta tämä satavuotinen sota, jossa seisotaan aina ja iänkaikkisesti samoissa juoksuhaudoissa? Sota kyllä jatkuu, Müller korjaa, mutta juoksuhaudat eivät ole enää niitä samoja. Itse ­asiassa jo Müllerin työuran aikana ne asiat, jotka aiheuttavat työperäistä stressiä, ovat muuttuneet moneen kertaan. ”Se, että näitä teemoja mietitään yhä, kertoo jotain tärkeää ihmisenä olemisesta”, Müller pohtii. Hänen mukaansa ihmisluontoon kuuluu pyrkimys jatkuvaan parantamiseen ja näin työelämäkin kehittyy aina vaan – vaikka välillä siltä ei tunnukaan. ”Kuitenkin olemme esimerkiksi onnistuneet vähentämään työhön liittyviä tapaturmia dramaattisesti ja raskas fyysinen työ on väistynyt.” Entä uskooko tutkija sitten robottien valtaavan tehtaiden lisäksi toimistot? – Müllerin mukaan automatisointi olisi ainakin tervetullutta tekemään ne alatason datankeräilyt ja käsittelyt, jotka nyt vievät vain liikaa käsipareja ja turruttavat mieliä. ”Näin vapautuisi resursseja luovaan ongelmanratkaisuun.” Kellonkumartajat ry Müller myös allekirjoittaa kansainvälisten tutkimusten havainnon, jonka mukaan luovaa ajatustyötä ei voi tehdä ’kahdeksasta neljään’ -meiningillä. ”Luovaa työtä voi keskimäärin tehdä 4–6 tuntia päivässä. Silloinkin, kun työ oikein maittaa, kannattaa muistaa kohtuus. Yli 10 tunnin mittainen työpäivä ei tutkitusti enää ole tehokas”, hän toteaa. Koko työaikakäsite on Müllerin mielestä jo vanhentunut. Työnantajienkin pitäisi oppia kyselemään tulosten perää