”Pohjoismaat olivat itse asiassa edelläkävijöitä siinä, että alettiin puhua työn
kuormittavuudesta ja siihen liittyvistä ongelmista”, Müller tietää.
Ecce Homo
Mutta eikö tutkijaa sitten turhauta tämä satavuotinen sota, jossa seisotaan aina ja iänkaikkisesti samoissa juoksuhaudoissa? Sota
kyllä jatkuu, Müller korjaa, mutta juoksuhaudat eivät ole enää niitä samoja. Itse asiassa
jo Müllerin työuran aikana ne asiat, jotka
aiheuttavat työperäistä stressiä, ovat muuttuneet moneen kertaan.
”Se, että näitä teemoja mietitään yhä,
kertoo jotain tärkeää ihmisenä olemisesta”,
Müller pohtii. Hänen mukaansa ihmisluontoon kuuluu pyrkimys jatkuvaan parantamiseen ja näin työelämäkin kehittyy aina vaan
– vaikka välillä siltä ei tunnukaan.
”Kuitenkin olemme esimerkiksi onnistuneet vähentämään työhön liittyviä tapaturmia dramaattisesti ja raskas fyysinen työ on
väistynyt.”
Entä uskooko tutkija sitten robottien valtaavan tehtaiden lisäksi toimistot? – Müllerin
mukaan automatisointi olisi ainakin tervetullutta tekemään ne alatason datankeräilyt ja
käsittelyt, jotka nyt vievät vain liikaa käsipareja ja turruttavat mieliä.
”Näin vapautuisi resursseja luovaan
ongelmanratkaisuun.”
Kellonkumartajat ry
Müller myös allekirjoittaa kansainvälisten
tutkimusten havainnon, jonka mukaan luovaa ajatustyötä ei voi tehdä ’kahdeksasta
neljään’ -meiningillä. ”Luovaa työtä voi keskimäärin tehdä 4–6 tuntia päivässä. Silloinkin, kun työ oikein maittaa, kannattaa muistaa kohtuus. Yli 10 tunnin mittainen työpäivä ei tutkitusti enää ole tehokas”, hän
toteaa.
Koko työaikakäsite on Müllerin mielestä jo vanhentunut. Työnantajienkin pitäisi
oppia kyselemään tulosten perää