dessä kerättävän tiedon avulla, voidaan tunnistaa ne työnteki-
Yleisesti työhyvinvointia ja sen johtamista pidetään peh-
jät, jotka ovat samanlaisessa vaarassa viiden, 10 tai 15 vuo-
meänä keinona, mutta panostaminen kannattaa kun todella
den päästä.”
halutaan kaulaa kilpailijoihin ja kovia tuloksia. Työvoimasta
kilpaillessa panostaminen henkilöstöön vaikuttaa myös yrityk-
Viiskymppiä täyteen ja eläkkeelle?
sen maineeseen työnantajana.
Toimeen kannattaa tarttua, sillä keskimääräinen työkyvyttömyyseläköitymisen ikä Suomessa on 52 vuotta. Jokainen työn-
Kuka teillä vastaa kilpailukyvystä?
tekijä, joka saadaan ”pelastettua” työkykyiseksi on tärkeä niin
Lasse Parvinen peräänkuuluttaa ”yrityksen omaa kilpailukyky-
työvoiman säilymisen ja kustannusten kannalta yrityksille kuin
vastaavaa”, joka ottaisi työkyvyn johtamisen asiakseen. Te-
koko kansantaloudelle. ”Tutkimukseen osallistuneilla edelläkä-
kemättömän työn kokonaiskuva ja kustannukset ovat useim-
vijäyrityksillä sekä alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden lu-
min yrityksissä hajallaan pelkästään siitä syystä, että kustan-
kumäärät että työkyvyttömyyseläkemenot olivat laskeneet suh-
nuserät näkyvät tuloslaskelmassa erillään ja vastuu toimintojen
teessa enemmän kuin muilla”, Sini Marttila toteaa.
johtamisesta jakautuu eri henkilöille. Ison yrityksen talousjoh-
Yksi työpaikoilla muhiva pommi on hoitamaton diabe-
tajaa luulisi kutkuttavan mahdollisuus saada työeläkevakuutuk-
tes, josta kärsii arviolta 9 % työelämässä olevista. Jos näiden
sen työkyvyttömyysmaksuluokkia alaspäin. Myös tapaturmava-
ihmisten hoitotasapaino ei ole kunnossa, siitä seuraa ongel-
kuutuksista saadaan säästöä työkykyjohtamisen opeilla, Parvi-
mia: ”Näillä ihmisillä sairauspoissaoloja voi tulla keskimäärin
nen pohtii.
jopa 10 päivää enemmän vuosittain”, Parviainen toteaa.
Tutustu Työkykyjohtamisen tutkimusraportiin:
Ennakoivasti eteenpäin
www.terveystalo.com/tyokykyjohtaminen
Mutta millaisista panostuksista työkyvyn johtamisessa sitten puhutaan? Marttila ja Parvinen kertovat, että tutkimukseen osallistuneet edelläkävijäyritykset ovat keskimäärin nostaneet vuosittaisia työterveyden panostuksiaan 250 eurosta lähes 450
euroon per työntekijä (Kela-korvausten jälkeen). Muissa yrityksissä vastaavat panostukset olivat keskimäärin n. 310 euroa
henkilötyövuotta kohden. Samalla painotukset ovat siirtymässä
nimenomaan ennakoivaan työterveyteen. ”Toivottavaa olisi,
että työterveyden kustannuksista ennaltaehkäisevän toiminnan
osuus olisi 60 % ja sairaanhoitoa olisi 40 %, mutta käytännössä tilanne on vielä yleisesti päinvastainen”, Marttila toteaa.
Suomen kilpailukyvyn kannalta puhutaan todella merkittävästä taloudellisesta vaikutuksesta ja siksi hankkeessa on ollut
mukana laaja rintama eri työelämän osapuolia; Terveystalon
lisäksi mukana olivat jo kolmatta kertaa Työterveyslaitos, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, tilintarkastusyhtiö PwC sekä työeläkevakuutusyhtiöt Elo, Varma ja Veritas.
Pehmeät keinot, kovat tulokset
Marttila ja Parvinen toteavat, että eteenpäin on menty, mutta
työsarkaa riittää edelleen: firmoissa ei aina ymmärretä, että
työntekijöiden työkykyyn ja työhyvinvointiin vaikuttamalla kilpailukyky paranee väistämättä.
Edelläkävijäyrityksissä on saavutettu merkittäviä säästöjä
tekemättömän työn kokonaiskustannuksissa: vuositasolla keskimäärin 7 % ja viiden vuoden säteellä 30 %. Tutkimuksen
muissa yrityksissä vastaava kustannuskehitys on laskenut vuositasolla keskimäärin vain 1–2 %.
Tekemätön työ maksaa miljardeja
– Työkyvyttömyydestä johtuvat kustannukset ovat
3–13,5 % yrityksen palkkasummasta tai
1 400–5 400 € henkilötyövuotta kohden
– Vertailututkimuksen 71 yrityksessä summa on
n. 125 miljoonaa euroa vuodessa
– Suhteutettuna koko Suomen yksityissektoriin,
vuosikustannukset ovat n. 4,5–5 miljardia euroa
vuodessa
– Edelläkävijäryhmän saavutuksen perusteella
tekemättömän työn kustannusten säästöpotentiaali on
Suomen yksityissektorilla ainakin 1,3 miljardia euroa
vuodessa.
”Yrityksen henkilöstöhallinnolta on puuttunut keinoja osoittaa työkykyjohtamisen taloudellisia hyötyjä sillä tavalla, että
yrityksen johto ja omistajat ymmärtävät niiden merkityksen”,
Parvin