det, kun on työ ja pienet lapset. Arjen myräkässä voi huolenpito
omasta terveydestä ja kunnosta unohtua.
Työterveysyhteistyö nosteessa
Yksi tärkeä elementti koko kuviossa on työpaikan ja työterveyshuollon saumaton yhteistyö – Martimon mukaan Suomessa ollaan
näiden asioiden suhteen hyvässä vauhdissa, mutta tekemistä riittää edelleen.
”Tällä hetkellä on parasta se, että työterveysyhteistyön käsitteen myötä on alettu ymmärtää työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyön merkitys niin tarpeiden kartoittamisessa kuin niihin
vastaamisessa. Edelleen kuitenkin on haastetta nostaa kehittämisen kohteiksi sellaisetkin tekijät, jotka eivät suoranaisesti vaaranna terveyttä, mutta voivat vaikuttaa työkykyyn ja työssä jaksamiseen ja jatkamiseen”, Martimo toteaa ja mainitsee esimerkkeinä
työssä koetun kiireen, henkiset paineet ja muutosten tuoman ahdingon.
Martimo ei allekirjoita väitettä, jonka mukaan maakuntien
pk-yrityksissä työhyvinvointiasiat olisi huonommin hoidettu kuin
kasvukeskusten suuryrityksissä. Hänen mukaansa tavoitteena on
se, että kaikilla työpaikoilla ympäri Suomen olisi työntekijöiden
työterveyshuolto järjestetty.
”Monilla pienillä paikkakunnilla ainoa palveluiden tarjoaja
on terveyskeskus, joissa aina eivät resurssit ole kohdallaan. Tästä syystä niissä joudutaan priorisoimaan asioita, jolloin toiminta
voi osua paremminkin kohteeseen kuin hyvin resurssoidussa työterveysyksikössä, jos keskitytään pääasiassa vastaamaan työntekijöiden akuuttiin sairaanhoitotarpeeseen.”
Martimon mukaan työterveystoiminnan laatu kylläkin vaihtelee kovasti, mutta se ei selity maantieteellisillä tai järjestämistapaan liittyvillä seikoilla.
Laatujärjestelmästä puhtia systeemiin
Työterveyslaitoksen osaamiskeskuksen johtaja Jorma Mäkitalo
kertoo, että yksi osaamiskeskuksen tutkimuksen suunnista tällä hetkellä on se, kuinka työkyvyn ohjaus ja johtaminen toimii pienissä
ja isoissa yrityksissä. Hän mainitsee, että työterveydenhuollosta
annettu uusi asetus tulee selkiyttämään pelikenttää jonkin verran:
”Asetuksen myötä laatujärjestelmä tulee pakolliseksi työterveydenhuoltoon ja ohjausta otetaan mukaan enemmän.”
Mäkitalon mukaan nykytilanteessa, jossa työterveyshuolto joutuu jatkuvasti paikkaamaan huonosti toimivaa perusterveydenhuoltoa, on vielä paljon petraamista.
”Työterveydenhuolto on työkyvyn asiantuntija ja sen pitäisi
voida keskittyä enemmän tähän rooliinsa”, Mäkitalo harmittelee.
Samaan hengenvetoon Mäkitalo ihmettelee, miksi Suomi ei
pärjää paremmin työkykytutkimuksissa, vaikka edellytyksiä olisi: suomalaisten työntekijöiden terveys on jatkuvasti kohentunut
(aivan alinta tuloluokkaa lukuun ottamatta) ja työhön liittyvät laatutekijät ovat Euroopan huipputasoa.
”Tästä huolimatta olemme OECD:n vertailuissa viiden kehnoimman maan joukossa, kun puhutaan sairauspoissaoloista ja
eläköitymisestä.”
4/2013
HR viesti 45