HR viesti 3+4/2016 - Page 46

Palstalla asianajotoimisto Evershedsin työoikeusryhmän osaajat vastaavat aiheeseen liittyviin kysymyksiin. TIMO JARMAS ASIANAJAJA, VARATUOMARI, OSAKAS EVERSHEDS ASIANAJOTOIMISTO OY Vuosilomalaki on muuttunut sitten viime kesän. Työntekijämme sairastui vuosilomallaan ja vaatii nyt vuosilomansa siirtämistä. Onko meidän suostuttava hänen pyyntöönsä? Vuosilomalakiin on todella tehty tänä keväänä muutoksia, joilla saattaa olla vaikutusta työntekijän oikeuteen siirtää vuosilomansa. Huhtikuun 1. päivänä 2016 voimaan tulivat vuosilomalain muutokset, joilla palautettiin vuosilomalla sairastamiseen omavastuu. Käytännössä omavastuu tarkoittaa sitä, että omavastuupäivien aikana työntekijän vuosiloma kuluu sairaudesta huolimatta. Mikäli työntekijän työkyvyttömyys jatkuu omavastuupäivien jälkeenkin, hänellä on oikeus pyytää vuosilomaansa siirrettäväksi. Jotta työntekijä saisi vuosilomansa siirrettyä, hänen tulee esittää siirtopyyntö viivytyksettä työnantajalle. Lisäksi työnantajalla on oikeus vaatia työntekijältä työkyvyttömyydestä luotettava selvitys, joka työntekijän on esitettävä. Muutaman vuoden tauon jälkeen vuosilomalla sairastumiseen liittyy siis tänä kesänä jälleen omavastuuaika. Nyt lakiin palautettu omavastuu poikkeaa kuitenkin vuoteen 2013 asti sovelletusta omavastuusta siten, että se koskee vain neljä viikkoa ylittäviä vuosilomia ja omavastuun enimmäismäärä on kuusi päivää aikaisemman seitsemän sijaan. Omavastuun koskiessa vain neljä viikkoa ylittäviä vuosilomia työntekijän ansaitseman vuosiloman määrästä riippuu, kuinka pitkä omavastuuaika on ja milloin työntekijällä on oikeus pyytää vuosilomansa siirtoa. Työntekijällä on oikeus pyytää ja saada vuosilomansa siirretyksi heti ensimmäisestä työkyvyttömyyspäivästä lähtien, jos hänelle on kertynyt vuosilomaa vain neljä viikkoa, eli 24 arkipäivää, tai vähemmän. Jos työntekijälle on kertynyt vuosilomaa yli neljä viikkoa, mutta alle viisi viikkoa, tulee omavastuu sovellettavaksi, muttei kuitenkaan täysimääräisenä. Tällaisessa tapauksessa neljä viikkoa ylittävät vuosilomapäivät lasketaan omavastuuajaksi. Esimerkiksi, jos työntekijälle on kertynyt 27 arkipäivää vuosilomaa, sovellettava omavastuuaika on 3 päivää. Tällöin työntekijän sairastuessa hänen vuosilomansa kuluu kolmen sairauspäivän ajalta ja vasta neljännestä sairauspäivästä lähtien työntekijällä on oikeus pyytää lomansa siirtoa myöhemmäksi. Omavastuun enimmäismäärä kuusi päivää tulee sovellettavaksi, jos työntekijä on ansainnut viiden viikon tai sitä pidemmän vuosiloman. Tällöin työntekijällä on oikeus pyytää vuosilomansa siirtoa vasta työkyvyttömyyden jatkuttua yli kuusi päivää. Omavastuuajan täyttymistä laskettaessa omavastuuta tarkastellaan lomanmääräytymisvuosikohtaisesti. Esimerkiksi, jos viiden viikon vuosiloman kerryttänyt työntekijä on työkyvyttömänä neljä päivää kesälomallaan ja hän sairastuu myöhemmin vielä talvilomallaan, työntekijällä on oikeus siirtää vuosilomansa, mikäli työkyvyttömyys talvilomalla jatkuu yli kaksi päivää. Mikäli työntekijä pitää vuosilomansa osissa ja hän on jonkun osan aikana sairastanut omavastuupäivien ajan, on hänellä oikeus pyytää vuosilomansa siirtoa heti uuden työkyvyttömyyden alettua vuosilomalla. Käytännössä uudet omavastuuaikaa koskevat säännökset korostavat vuosilomakirjanpidon tärkeyttä, sillä omavastuun käytännön soveltaminen edellyttää, että työnantaja tietää sekä ajankohdat, jolloin työntekijä pitää vuosilomansa eri osat että vuosiloman ajalle mahdollisesti osuvat sairausjaksot. Työntekijämme on jäämässä äitiysvapaalle ja mahdollisesti sen jälkeen vielä vanhempainvapaalle. Lomakauden kynnyksellä hän tiedusteli jo ensi vuoden lomistaan huolestuneena, että kertyykö hänelle kesälomaa lainkaan? Vuosilomalain muutoksen yhteydessä rajattiin myös äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan ajalta kertyvää työssäolon veroista aikaa, eli aikaa, jolta työntekijälle kertyy vuosilomaa, vaikkei hän olekaan töissä. Aiemmin perhevapaat kerryttivät vuosilomaa koko kestoajaltaan. Työntekijän huoli ei ole siis täysin perusteeton. Lainmuutoksen myötä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan ajalta kertyy vuosilomaa yhteensä 156 arkipäivältä eli noin kuudelta kuukaudelta. Äitiysvapaa (105 arkipäivää) ja isyysvapaa (54 arkipäivää) eivät ylitä 156 arkipäivän rajaa, joten ne kerryttävät jatkossakin kokonaisuudessaan vuosilomaa. Mikäli työntekijä kuitenkin suunnittelee pitävänsä vanhempainvapaata täydet 158 päivää, vuosiloman kertyminen lakkaa työntekijän oltua äitiys- tai isyys- ja vanhempainvapaalla yhteensä 156 arkipäivää. Työssäolon veroista aikaa seurataan kutakin synnytystä tai adoptiota kohden, ei lomanmääräytymisvuosikohtaisesti. 46 HR viesti 3–4/2016 työkyvyttömyyspäivästä lähtien, jos hänelle on kertynyt vuosilomaa vain neljä viikkoa, eli 24 arkipäivää, tai vähemmän. Palstalla asianajotoimisto Evershedsin työoikeusryhmän osaajat vastaavat aiheeseen liittyviin kysymyksiin. Jos työntekijälle on kertynyt vuosilomaa yli neljä viikkoa, mutta alle viisi viikkoa, tulee omavastuu sovellettavaksi, muttei kuitenkaan täysimääräisenä. Tällaisessa tapauksessa neljä viikkoa ylittävät vuosilomapäivät lasketaan omavastuuajaksi. Esimerkiksi, jos työntekijälle on kertynyt 27 arkipäivää vuosilomaa, sovellettava omavastuuaika on 3 päivää. Tällöin työntekijän sairastuessa hänen vuosilomansa kuluu kolmen sairauspäivän ajalta ja vasta neljännestä sairauspäivästä lähtien työntekijällä on oikeus pyytää lomansa siirtoa myöhemmäksi. Omavastuun enimmäismäärä ku \H0]0[YHݙ[]]ZKp훝ZZۈ[Z[]ZY[ZZۈZH]0Y[[p[[X[00[p훝ZZ0ۈZ]\^]00[[X[BZ\H\Hp]]0^^Y[]]XH[H]\H0]0 X]\]XZ[0][Z\0\]Y\HX]\]]H\\[X[X[p0][Z\ݝ[ZZ\\K\[Y\ZKZY[ZZۈ[[X[\]0]p훝ZZۈp]]0BSSTPT‚p[0]0\X[X[H0Z\\]H^p[KBTPSRRKTUSPTKRT‚Z[Y[0[[X[X[p훝ZZ0ۈZ]\Z\00[[BUTQTPSRSRTBX[KZZHp]]0^^\[[X[H]]H[HZH0]0 ZZHp훝ZZ]00[[X[H\HH0ۂۚ[[ZZ[HZ\\[]X]\]\0]Y[Z[ۂ0[0Z]\^]00[[X[HZ\H]H]Y[p]]0^^Y[[]XH[[X[K]0]Y]X]\B[[X[ZHۈ]]][]][Z[YH\]XZZXH]]0]ܛ]][[XZ\[KBp훝ZZHZ\\ZH[[X[X[HX]ZBۈ0^]0 [0X]\][]0훈ݙ[[Z[[Y[ B][[X[HZ\0Z\0 ۚYZY0[B]00 ]0p훘[ZHY]00ZZ[] [p훝KB]]H0[^[0훜‚Z]00[[X[H\H]]0[[X[Z[HXZ B[[X[ZZ[ۈ[HZH0]0]]]XK\\H]]Z\]\ژZ [HX]XHHZZ]\Hp훝ZZZ]]Y[Z\00[[X[KZZ][ K0] M[XX[[]][KBp훝ZZHۈ0p0]^\ݘ\X[HBX[Z[]]]] [H[]]]Z[[[X[HZ\\[ZKBXZ\\H[Y[Y[0[[\Z[KBY[X]\]KX[KXZ]Y[[Z[00YY\[H‚]0X]\]H\]XH]0 ]0X]\]KB[H[[Z\X[[\[Y[K]0\B0]Y[ZZ[Hp훝ZZ[[XH[]HZ\]Y\H[KB^Z0[H\XXHZ[X[‚X]KZZHp훝ZZp]]0^^\]]HX]\]\0KB[[X[Z[]]][Z^Y\Z]Z[^p0]^\KY[Y[[0[0ۈZ]\^]00[[XX[HZ\B\^\HH[[\Z[\X[Z[H\]0pۂ]0KHp훝ZZZ\H[[X[HZ\]p 0[\\HZZXK[HZZXKHp훝ZZH\^H[[XXK[YH\]00Z\^[0Z]]Z]0p훘[Z[K\BZZZH0ZX[0\ ZY[[Z[\]\X]\]]p훘[Z[HۈZ]\X]XHp훝ZZ0p]]0^^KB[[XXH\Z[X[p훝ZZ[HZHHZ\‚\0[]]H[]\Hp훝ZZۈ\]]0 0\[\\Y]ۋ]]][X[[[][ۈY[[[X[HZ\\[ZKBZ[]]][^p00]^\K\^\HH[[\Z[\X[Y[Z]^HZ\0\Y[X]\]XZZK]ZZ[Z[H\^H[[XXHZY[ MM\\0]0[H[[]]]HX]\]HZXXHZ][[[Y[ L\B]Y[H]Z]Y[K0]^\ݘ\XH L H\\0]0 HH\^\Bݙ[]\HX]\]\H][]0HYHZ[[ZZB\XH M\\0]0 HZ][]0 MM\\0]ZXK[H[]0p[[ZXHHX]\][[[[p\p0ۂH\]0]Z[ۘZ\]Y\X[[[XXK]\H0]0ZZZ\[[X[Z][pZX[ZZHp훝ZZZ][[][][YH]0[[KBX]\][Y\HZ[[ZZH[]0p[BZ[\X]H0Y] MN0]0 [[X[\[Z[[ZB[ZXHp훝ZZ[Z][X[[[X[p00Z\ BXHp훝ZZXH0]^\HZH\^\HH[[\Z[\X[B]KZ[H]X]\]XZZHۈHZ[[p훝ZZ0ۂZY[ MM\\0]0 pۈ\\HZZXH]\KBZ]\^]00[[X[HZ\Kp훝ZZ0ۈZ]\‚X[]Z[[]\0ZHY[H[ZHX[p0 B^]00HXYH[[X[HZ\]ZH]H[[[p\\0][Z\ݝ[ZZ\\K Y\H $ ̌ M