”
Paljon menestyksen
reseptistä liittyy
tekemiseen ja voittajakulttuurin
luomiseen.
Uskallatko ilmiantaa itsesi?
Pomo fiksujen alaisten vankina
Koivula tarjoaa yhdenlaisen hyvän työyhteisön happotes-
Koivula puhuu useaan otteeseen ”kompleksisesta asiantunti-
tin. Kuvitellaan tilanne, jossa työntekijä keksii keinon, jolla
jatyöstä”, jossa esimies ei todellakaan tiedä yhtä paljon kuin
oma työsarka puolittuu – tai kenties tuon innovaation ansiosta
alaisensa. Tällainen dynamiikka vaatii luottamuksen ilmapiiriä,
kyseinen työ voidaan kokonaan lakkauttaa tarpeettomana.
jonka avulla avataan yhteisössä piilevät resurssit ja tietovaran-
Mitä työntekijä tekee tämän huomatessaan? Kirmaako hän
not. Tehtaan lattiatasolta on mahdollista imeä viisautta yrityksen
iloisena esimiehen luo kertomaan, miten firma voi säästää
strategisiin linjauksiin, jos luottamus on kunnossa.
rahaa ja järkeistää toimintoja? Vai pitääkö hän oivalluksensa
visusti omana tietonaan?
”Jos työntekijällä on luottoa siihen, että hänen käy hyvin
”Luottamus tarkoittaa, että vaikka organisaatio menee työpaikalla uusiksi, se tuo mukanaan positiivisen mahdollisuuden
kasvaa johonkin muuhun. Käänteinen tilanne, jossa luottamusta
joka tapauksessa – että hänestä pidetään huolta ja vanhan
ei ole, johtaa usein siihen, että johdolla ei ole sanottavaa koko-
työn tilalle löytyy uusia, mielenkiintoisia tehtäviä – hän var-
naiskuvaa tilanteesta – koska kukaan ei puhu mitään – ja työ-
masti menee pomon puheille. Jos työntekijällä taas on syytä
kaluja ongelmien ratkaisemiseen ei ole”, harmittelee Koivula.
epäillä, että suunsa avaamalla luultavasti vain menettää työpaikkansa, hän ei varmasti tee sitä”, summaa Koivula.
”Tämä johtaa herkästi juustohöylämallin käyttöön ja joka
puolelta nipistetään pois se 10 prosenttia.”
Kun tarpeeksi moni työntekijä ottaa palkitsevan riskin, saavutetaan kriittinen massa: jotain hievahtaa yrityksen kulttuu-
HR:lle kuuluu kaikki
rissa ja ihmiset tajuavat takovansa yhteistä tarinaa.
Mutta mikä sitten on HR:n rooli kaiken tämän keskellä? – Koivu-
16 HR viesti 3–4/2016