on lyhyessä ajassa onnistunut yhdistämään kaupungin, jossa
vasemmisto ja oikeisto ovat perinteisesti olleet tukkanuottasilla
vähän asiasta kuin asiasta. Ihan kaikki ei sentään ole mennyt
kuin Strömsössä: rantaväylän tunnelin rakentaminen – ja siihen liittyvä poliittinen päätöksenteko – oli kuin tervanjuontia
myös pormestarille.
”Päätöstentekoprosessi jakoi kaupungin poliittisesti, ja jännite heijastui muihinkin käsittelyssä oleviin asioihin”, Ikonen
huokaa.
”Tilanne kuumeni aina siinä määrin, että voi sanoa että en
ole koskaan urallani nähnyt vastaavaa poliittista näytelmää.”
Ikosen ura poliitikkona ei tietenkään ole valtavan pitkä
ihan vielä. Ikonen lähti mukaan politiikkaan syksyllä 2008,
kun hänet houkuteltiin kokoomuksen kuntavaaliehdokkaaksi
viime tingassa. Minikampanja kantoi kuin kantoikin valtuustoon.
”
Pormestari Ikonen ei
johda päiväkäsky, vaan
persoona edellä.
Tohtorisnainen ministeriössä
Valtuustossa Ikosen taidot huomattiin heti, ja seuraavana
vuonna hän nousi apulaispormestariksi. Sitten Ikonen sovittelikin jo tohtorinhattua – väitöskirjan aiheena oli suomalainen
työttömyyseläkejärjestelmä.
Ikosen rakettimainen nousu herätti myös kuntaministeri
Henna Virkkusen huomion ja Ikonen napattiin valtiosihteeriksi
kesällä 2011. Helsingistä Tampereelle Ikonen kuitenkin palasi
jo puolentoista vuoden jälkeen, kun Tampereelle haettiin pormestaria ja näin kaupunki sai kapellimestarinsa.
Rehellisiäkin töitä on tehty: Ikonen on mm. toiminut konsulttitoimiston Net Effectin projektijohtajana ja Pirkanmaan
TE-keskuksen kehittämispäällikkönä – ja myös kansainvälisen
NNKY:n Maailmanliiton varapresidenttinä, joten globaaliakin
otetta löytyy.
Kapteeni katsoi horisonttihin
Mitkä sitten ovat Anna-Kaisa Ikosen suurimmat vahvuudet –
hänen itsensä mielestä? – Ikonen arvelee olevansa kehitysmyönteinen ja tulevaisuussuuntautunut ihminen, joka innostuu
helposti. Hänen peräänkuuluttamassaan yhteisöllisessä johtajuudessa kulmahuoneesta ei kuulu jyrähdyksiä.
”Nautin siitä, kun asioita tehdään yhdessä. Tampere on
myös kotikaupunkini, joten sen kehittäminen on valtavan
innostavaa”, hän toteaa.
Työn rassaavista puolista Ikonen nostaa esiin jatkuvan kiireen: vauhti on välillä liian kova, sen hän myöntää itsekin.
”Olen luvannut, että huoneeni ovi on aina auki – ja niin se
onkin, mutta huoneessa ei välttämättä ole ketään”, Ikonen harmittelee.
3–4/2015
HR viesti 13