HR viesti 2/2016 - Page 16

”On vaikea saada henkilöstö liekkeihin ja innostumaan, kun kädet on sidottu.” Mutta jos paikallisessa sopimisessa päästäisiin eteenpäin, oltaisiin taas pari askelta lähempänä Mörttisen ihannemaailmaa, jossa ihmisen innovatiivisuus ja mielikuvitus yhdistyy koneen rajattomaan laskentavoimaan ja muihin hi-tech-puolen mahdollisuuksiin. Eikä se varsinaisesti ole mikään sci-fi-maailma. Mörttinen huomauttaa, että nuori polvi – Born Global & Digital – asustaa jo juuri siinä universumissa, nakuttaa appeja ja perustaa startuppeja ympäri maailman. Mörttisen huoli onkin siinä, että kohta maan parikymppiset ovat kaikki Piilaaksossa, eivätkä piipahda Suomessa kuin korkeintaan sukujuhlilla. ” Meidän pitäisi oppia varjelemaan yrittämisen sfääriä jotenkin paremmin. Menneisyys on jo täällä Ongelma onkin me muut, sukujuhlien jäärät, jotka jaksavat hokea miten Nokian/Neuvostoliiton/Kekkosen aikana kaikki oli paljon paremmin, vielä pitkän aikaa senkin jälkeen kun hedelmäbooli on jo loppunut. Jäärän CV on yhtä jämähtänyt kuin itse jääräkin: se on lista joskus muinoin korskeita, isoja firmoja ja pölyttyneitä vuosilukuja. Duuniin halutaan joku tubettaja, joka on osannut laittaa virtuaalihakemukseensa sanat: ”Big Data Analytics” tai jotain muuta käsittämätöntä. Vuonna 1967 syntynyt Mörttinen huokaa. ”Me vanhemmat ikäluokat olemme tottuneet liian hyvään. Sen takia muutos on meille vaikeaa.” Yhtenä esimerkkinä Mörttinen mainitsee jakamistalouden – siinä missä parikymppiset kiirehtivät jakamaan elämäänsä (ekonomikielellä siis ”assettejaan”) ja verkostoitumaan halki maailman, valtiot ja yritykset hätääntyvät. Regulaattori alkaa sitten tehtailla rajoituksia ja isot firmat tutisevat: siinäkö meni meidän bisnekset sitten? Dynaamista disruptiota Mörttisen mukaan tämä ”uusomavaraisuus” on vain hyväksi: ”Jakamistalous on kuitenkin sitä disruptiivisuutta, jonka pitäisi haastaa kaikki muut kehittämään omia innovaatioitaan. Ja tässä suomalaiset yritykset voivat onnistua siinä missä kaikki muutkin.” 14 HR viesti 2/2016