1.1 Osaamisperusteisuus
Musiikinopetuksen puolella ollaan, ainakin osassa oppilaitoksissa, siirrytty tunnistamaan oppilaan osaaminen jo paljon ennen reformia. Hyväksiluvut ovat arkipäivää sellaisten opiskelijoiden kohdalla, jotka ovat jo toimineen muusikon tai musiikin opettajan työssä. Opetan itse musiikkia ja musiikkipedagogiopiskelijoita Kokkolan Centrialla. Arvioisin karkeana hihan ravistuksena, että ainakin puolella opiskelijoista on sellainen tilanne, että opintojaksoja hyväksiluetaan ja osaaminen tunnistetaan laadittaessa henkilökohtaista opetussuunnitelmaa. Tilanne on sikäli muuttunut, että itse musiikkia opiskellessani Turussa 2000-luvun vaihteessa, edes muissa oppilaitoksissa suoritetut kurssit eivät olleet hyväksiluvun peruste, saati sitten osaamisen tunnistaminen – kaikki istuivat samat luennot.
Kulttuurin muutoksen myötä sain itse kokea tulevan reformin mahdollisuudet. 2002 vuonna muutin Helsinkiin valmistumatta konservatoriolta – suorittamatta jäivät atk- ja liikuntakurssi. Siirryin silloin päätoimiseksi muusikoksi. Vuosien varrella loppuun suorittamaton tutkinto jäi vaivaamaan. Vasta vuonna 2015 aloin selvittää tutkinnon loppuunsuorittamista, siis yli kaksi vuotta ennen reformia. Ala oli muuttunut niin, että tutkinnon sai täydentää ammatillisina näyttöinä, jossa korostui juuri osaamisperusteisuus ja joissa ei huomioitu enää vanhoja opintosuorituksia. Sain tutkinnon kasaan muutamassa kuukaudessa kasaamieni näyttöjen perusteella, jotka riippumaton raati arvioi.
Omassa työssäni Centrialla osaamisperusteisuus näkyy käytännön työssä. Jos oppilas selkeästi hallitsee esimerkiksi teorian perusteet, oppilaan ei tarvitse istua luennoilla koko
lukukautta, vaan hänet ohjataan suoraan tenttiin linjanjohtajan suostumuksella – tai opintojakso hyväksi-luetaan.
34
ARTIKKELI