KOULUTUS
Tulevaisuuden työelämän osaamisen tunnistaminen ja kehittäminen
Virve Jussila, DIGIOPE-erikoistumiskoulutus, JAMK
Sitran uutta työtä käsittelevän raportin (Kilpi 2016, 34) mukaan lähes puolen kaikista ja yli 70 % matalan koulutuksen edellyttävistä ammateista ennustetaan olevan alttiina digitalisaation myötä tapahtuvalle automatisoitumiselle seuraavan kahden vuosikymmenen aikana. Tämä edellyttää työn käsitteen uudelleenmäärittelyä (Svento & Viitasaari 2017, 638) ja luo uudenlaisia odotuksia väestön osaamiselle ja kyvylle menestyä työelämässä.
Työn digitalisoitumisen ja työtehtävien häviämisen myötä menestyminen työelämässä edellyttää ky-kyä elinikäiseen oppimiseen, sujuvaan uudelleen kouluttautumiseen ja joustavaan siirtymiseen uusiin työtehtäviin (Kangas & Pulkka 2017, 673). Svento ja Viitasaari (2017) kuvaavat elinikäisten työurien ajan olevan ohi ja toteavat työelämän muutoksen edellyttävän sekä yleisen että ammatillisen osaamisen päivittämistä matkan varrella. Tutkinnoilta tämä edellyttää heidän mukaansa mahdollisimman kantavan teoreettisen perustan luomista, jonka päälle yksilö voi rakentaa osaamistaan työuransa aikana. Julki-selta sektorilta tämä edellyttää suomalaisen huippuosaamisen takaamista sekä perus- että korkeakou-lutasolla. (Svento & Viitasaari 2017, 638.)
Jälkiteollinen työ on Sitran raportin (Kilpi 2016) mukaan oppimista. Se on kykyä määritellä ja ratkaista ongelma sekä seuloa ratkaisu reflektiivisellä ja iteroivalla tavalla yhdessä muiden kanssa teknologiaa hyödyntäen. Tulevaisuuden työelämä edellyttää taitojen ja yrittämisen lisäksi uteliaisuutta ja kykyä Piaget’n kuvaamalla tavalla ”tietää mitä tehdä silloin, kun ei tiedä, mitä tehdä”. Samaisen raportin mukaan oppimisen on todettu olevan opittavissa, mutta oppimisen itsessään muuttuneen taitojen hankkimisesta ja käyttämisestä edellä kuvattuun ongelmanratkaisu-prosessin hallintaan. (Kilpi 2016, 34.)
Yhteiskunnan kollektiivinen älykkyys on Sitran raportin (Kilpi 2016) mukaan riippuvainen niistä välineistä, joilla ihmisen älykkyyttä laajennetaan ja nykypäivän ihmisiä voidaan raportin mukaan pitää aiempaa älykkäämpinä, koska ihminen on keksinyt ja hyödyntää älykkäämpiä välineitä. Ihmisen ja teknologian välinen suhde nähdään kuitenkin monimutkaisena. Sitran raportissa tämä kiteytetään toteamukseen, että teknologian muuttuessa myös ihminen ja se, mitä ihmiset tekevät, muuttuvat. Älykkyys nähdään kuitenkin muunakin kuin kykynä käyttää uusimpia teknologioita: älykkyyteen liittyy oleellisena osana vuorovaikutustaidot ja kyky kommunikoida ja toimia osana yhteisöä. (Kilpi 2016, 34.) Saarikiven (2016, 25) sanoin ”intelligence is the sum of human capability, complemented by technology and connectedness”.
17
ARTIKKELI